Lapsiperheen hyvinvoinnin edistäminen Keski-Porin seurakunnassa
Luotonen, Päivi (2014)
Luotonen, Päivi
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405208712
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405208712
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Luotonen, Päivi. Lapsiperheiden hyvinvoinnin edistäminen Keski-Porin
seurakunnassa. Diak, kevät 2014, 51 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, sosiaali-alan koulutusohjelma, diakonisen
sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin
virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaista on lapsiperheiden
hyvinvointi ja mitkä asiat edistävät Keski-Porin seurakunnan diakonista
perhetyötä, sekä mitä toivomuksia ja odotuksia lapsiperheillä olisi vanhempien
mukaan seurakunnalta. Tavoitteena oli saada tietoa lapsiperheiden
kokemuksellisesta hyvinvoinnista. Tietoa voidaan hyödyntää diakonisen
perhetyön kehittämisessä Keski-Porin seurakunnassa.
Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, jossa haastateltiin seitsemää
lapsiperheen vanhempaa syksyllä 2013. Haastattelut tehtiin pääsääntöisesti
perheiden kotona. Aineisto analysoitiin teoriaohjautuvalla sisällönanalyysi
menetelmällä.
Opinnäytetyö liittyi Diakonia-ammattikorkeakoulun (Diak) tutkimus- ja
kehittämishankkeeseen ”Terve sielu terveessä ruumiissa – diakonissat
terveyden edistämisen toimijoina”, joka toteutui vuosina 2011–2013.
Tuloksissa todetaan lapsiperheiden hyvinvointia edistäviksi tekijöiksi
ihmissuhteet, säännölliset elämäntavat ja perheiden voimavarat. Ihmissuhteilla
on tärkeä merkitys päivittäisessä arjen jaksamisessa. Säännölliset
elämäntavat ja päivärytmi ovat merkittäviä hyvinvoinnin ylläpitäjiä.
Tärkeimmiksi voimavarojen edistäjiksi todetaan kotona rauhoittuminen ja
perheen yhdessäolo. Lapsiperheiden kokemukset seurakunnan tilaisuuksista
ovat positiivisia. Seurakunnan järjestämä kerhotoiminta on keskeinen
hyvinvoinnin tekijä lapsiperheille.
Johtopäätöksenä todetaan, että perhekerhoja tulisi suunnitella entistä
paremmin lapsiperheiden hyvinvointia tukeviksi. Perhekerhojen
ryhmätoimintaa ja perhekohtaista toimintaa tulisi myös kehittää. Yhteistyötä
muiden toimijoiden kanssa tarvitaan jatkossa. Diakoniatyöhön tarvittaisiin
erityisesti perhetyöntekijä, joka on lapsi- ja perheasioita osaava. Seurakunnan
tiedottamista olisi kehitettävä saavuttamaan lapsiperheet paremmin.
Asiasanat: diakoninen perhetyö, hyvinvointi, laadullinen tutkimus, lapsiperheet,
osallisuus
Luotonen, Päivi. Lapsiperheiden hyvinvoinnin edistäminen Keski-Porin
seurakunnassa. Diak, kevät 2014, 51 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, sosiaali-alan koulutusohjelma, diakonisen
sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin
virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaista on lapsiperheiden
hyvinvointi ja mitkä asiat edistävät Keski-Porin seurakunnan diakonista
perhetyötä, sekä mitä toivomuksia ja odotuksia lapsiperheillä olisi vanhempien
mukaan seurakunnalta. Tavoitteena oli saada tietoa lapsiperheiden
kokemuksellisesta hyvinvoinnista. Tietoa voidaan hyödyntää diakonisen
perhetyön kehittämisessä Keski-Porin seurakunnassa.
Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, jossa haastateltiin seitsemää
lapsiperheen vanhempaa syksyllä 2013. Haastattelut tehtiin pääsääntöisesti
perheiden kotona. Aineisto analysoitiin teoriaohjautuvalla sisällönanalyysi
menetelmällä.
Opinnäytetyö liittyi Diakonia-ammattikorkeakoulun (Diak) tutkimus- ja
kehittämishankkeeseen ”Terve sielu terveessä ruumiissa – diakonissat
terveyden edistämisen toimijoina”, joka toteutui vuosina 2011–2013.
Tuloksissa todetaan lapsiperheiden hyvinvointia edistäviksi tekijöiksi
ihmissuhteet, säännölliset elämäntavat ja perheiden voimavarat. Ihmissuhteilla
on tärkeä merkitys päivittäisessä arjen jaksamisessa. Säännölliset
elämäntavat ja päivärytmi ovat merkittäviä hyvinvoinnin ylläpitäjiä.
Tärkeimmiksi voimavarojen edistäjiksi todetaan kotona rauhoittuminen ja
perheen yhdessäolo. Lapsiperheiden kokemukset seurakunnan tilaisuuksista
ovat positiivisia. Seurakunnan järjestämä kerhotoiminta on keskeinen
hyvinvoinnin tekijä lapsiperheille.
Johtopäätöksenä todetaan, että perhekerhoja tulisi suunnitella entistä
paremmin lapsiperheiden hyvinvointia tukeviksi. Perhekerhojen
ryhmätoimintaa ja perhekohtaista toimintaa tulisi myös kehittää. Yhteistyötä
muiden toimijoiden kanssa tarvitaan jatkossa. Diakoniatyöhön tarvittaisiin
erityisesti perhetyöntekijä, joka on lapsi- ja perheasioita osaava. Seurakunnan
tiedottamista olisi kehitettävä saavuttamaan lapsiperheet paremmin.
Asiasanat: diakoninen perhetyö, hyvinvointi, laadullinen tutkimus, lapsiperheet,
osallisuus