Uusintasiemennettyjen lehmien siemennyspäivän progesteronipitoisuus ja kiimanoireet
Nissinen, Jarmo; Ryymin, Sini (2014)
Nissinen, Jarmo
Ryymin, Sini
Savonia-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405158101
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405158101
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, että kuinka paljon Suomessa uusintasiemennetään eläimiä vääränä kiimakierron aikana. Edellisen kerran aihetta on tutkittu vuosina 1983 ja silloin vääriä siemennyksiä tapahtui noin 4 %. Uusi tutkimuskohde seminologien rinnalle ovat toimilupasiementäjät. Lisäksi tutkimuksessa kartoitetaan yleisimpien kiimaoireiden esiintymistä ja niiden vaikutusta siemennyspäätöksen tekemiseen.
Tutkimus on toteutettu yhteistyössä MAILI-hankkeen, Savonia -ammattikorkeakoulun sekä Helsingin Yliopiston kanssa. Tutkimukseen osallistuville seminologeille ja toimilupasiementäjille lähetettiin progesteroninäytepakkauksia sekä tiedonkeruulomakkeita. Jokaisesta lehmästä otettiin maitonäyte, joka lähetettiin analysoitavaksi Helsingin yliopiston laboratorioon. Tiedonkeruulomakkeet siirrettiin Microsoft Excel-taulukkolaskentaohjelmaan sekä analysoitiin SPSS -tilasto-ohjelmalla.
Jokainen tutkimuksessa oleva nauta on siemennetty aiemmin ja eläimen kiima on uusinut. Siemennystilanteessa otetuista maitonäytteistä mitattiin progesteronimäärä, jonka perusteella pääteltiin, onko eläin kiimassa vai ei. Progesteronirajat määriteltiin siten, että tason ollessa alle 6 nmol/ maitolitra, eläimen voidaan olettaa olevan kiimassa. Vastaavasti progesteronin ollessa yli 10 nmol/ maitolitra, eläin on joko tiine tai muusta syystä ei kiimassa. Rajojen väliin jäävät progesteronit osoittavat naudan olevan kiiman alku- tai loppuvaiheessa.
Ulkoiset kiimahavainnot, eli ne merkit joiden perusteella siemennyspäätös tehtiin, pisteytettiin järjestysnumeroin ja sisäiset havainnot, kuten kohdun jäntevyys merkittiin ruksilla sen perusteella, millainen havainto tehtiin. Eri havaintojen esiintymistä verrattiin navettatyyppiin, karjakokoon ja eläimen rotuun.
Tuloksien perusteella Suomessa eläimiä siemennetään 7,7 % sellaiseen aikaan, ettei se voi tulla tiineeksi. Oikeaan aikaan siemennetään 84,8 % eläimistä. Seminologipalveluja käyttävillä tiloilla uusintasiemennyksistä 88,0 % tehtiin oikeaan kiimaan. Toimilupasiementäjien tiloilla vastaava luku on 82,8 %. Seminologit siemensivät selvästi väärään kiimaan 6,2 % ja toimilupasiementäjät 7,5 % tapauksista. Loppuosuus on siemennetty epävarmaan kiimaan.
Tilastollisessa tarkastelussa saatiin tulos, että seminologipalveluja käyttävillä tiloilla oli vähemmän väärään aikaan siemennettyjä eläimiä. Myös karjakoko vaikuttaa siemennyksen ajoittamisen onnistumiseen. Tiloilla, joilla oli eläimiä 90–120, oli eniten ongelmia. Navettatyypillä tai rodulla ei ole tilastollista merkitystä.
Kiimanoireiden havainnoinnissa on eroja pihatto ja parsinavetoiden, toimilupasiementäjien sekä seminologien, eri tilakokojen välillä. Rotujen välillä oli joitain eroja. Kiimanoireissa ei ollut niinkään eroja eri progesteroniryhmien välillä.
Tutkimus on toteutettu yhteistyössä MAILI-hankkeen, Savonia -ammattikorkeakoulun sekä Helsingin Yliopiston kanssa. Tutkimukseen osallistuville seminologeille ja toimilupasiementäjille lähetettiin progesteroninäytepakkauksia sekä tiedonkeruulomakkeita. Jokaisesta lehmästä otettiin maitonäyte, joka lähetettiin analysoitavaksi Helsingin yliopiston laboratorioon. Tiedonkeruulomakkeet siirrettiin Microsoft Excel-taulukkolaskentaohjelmaan sekä analysoitiin SPSS -tilasto-ohjelmalla.
Jokainen tutkimuksessa oleva nauta on siemennetty aiemmin ja eläimen kiima on uusinut. Siemennystilanteessa otetuista maitonäytteistä mitattiin progesteronimäärä, jonka perusteella pääteltiin, onko eläin kiimassa vai ei. Progesteronirajat määriteltiin siten, että tason ollessa alle 6 nmol/ maitolitra, eläimen voidaan olettaa olevan kiimassa. Vastaavasti progesteronin ollessa yli 10 nmol/ maitolitra, eläin on joko tiine tai muusta syystä ei kiimassa. Rajojen väliin jäävät progesteronit osoittavat naudan olevan kiiman alku- tai loppuvaiheessa.
Ulkoiset kiimahavainnot, eli ne merkit joiden perusteella siemennyspäätös tehtiin, pisteytettiin järjestysnumeroin ja sisäiset havainnot, kuten kohdun jäntevyys merkittiin ruksilla sen perusteella, millainen havainto tehtiin. Eri havaintojen esiintymistä verrattiin navettatyyppiin, karjakokoon ja eläimen rotuun.
Tuloksien perusteella Suomessa eläimiä siemennetään 7,7 % sellaiseen aikaan, ettei se voi tulla tiineeksi. Oikeaan aikaan siemennetään 84,8 % eläimistä. Seminologipalveluja käyttävillä tiloilla uusintasiemennyksistä 88,0 % tehtiin oikeaan kiimaan. Toimilupasiementäjien tiloilla vastaava luku on 82,8 %. Seminologit siemensivät selvästi väärään kiimaan 6,2 % ja toimilupasiementäjät 7,5 % tapauksista. Loppuosuus on siemennetty epävarmaan kiimaan.
Tilastollisessa tarkastelussa saatiin tulos, että seminologipalveluja käyttävillä tiloilla oli vähemmän väärään aikaan siemennettyjä eläimiä. Myös karjakoko vaikuttaa siemennyksen ajoittamisen onnistumiseen. Tiloilla, joilla oli eläimiä 90–120, oli eniten ongelmia. Navettatyypillä tai rodulla ei ole tilastollista merkitystä.
Kiimanoireiden havainnoinnissa on eroja pihatto ja parsinavetoiden, toimilupasiementäjien sekä seminologien, eri tilakokojen välillä. Rotujen välillä oli joitain eroja. Kiimanoireissa ei ollut niinkään eroja eri progesteroniryhmien välillä.