Kuka pääsee ääneen? : Sukupuolen representaatio Helsingin Sanomien haastateltavien valinnassa
Klapuri, Emmi (2014)
Klapuri, Emmi
Oulun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405127325
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405127325
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni halusin selvittää, millä tavalla miehet ja naiset näkyvät Helsingin Sanomien haastateltavina ja miten sukupuoli representoituu haastateltavien valinnassa. Tavoitteenani oli selvittää, onko Helsingin Sanomat tasa-arvoinen haastateltavien määrän ja roolien suhteen.
Valitsin aineistokseni Helsingin Sanomien numerot yhden viikon ajalta, 2.–9.1.2014. Tarkastelun alle valikoin yhdeksän eri osastoa. Valitsin analysoitavaksi ne artikkelit, jossa Helsingin Sanomien toimittaja oli haastatellut ainakin yhtä henkilöä ja valinnut itse haastateltavansa. Liitteet ja mielipiteet jätin pois.
Laskin sisällön erittelyn avulla, kuinka paljon miehiä ja naisia haastateltiin koko tuona aikana niin koko lehdessä kuin eri osastoillakin ja vertailin miesten ja naisten osuuksia eri osastoilla. Lisäksi jaoin haastatellut kolmeen eri kategoriaan sen mukaan, missä rooleissa heitä oli haastateltu: asiantuntija- ja päättäjäkategoriaan, tekijäkategoriaan ja kokijakategoriaan. Vertailin miesten ja naisten jakautumista eri kategorioihin koko lehdessä ja eri osastoilla. Tämän jälkeen analysoin representaation analyysin avulla, miten miesten ja naisten määrät eroavat Helsingin Sanomissa ja miten haastateltavien roolit representoivat sukupuolta.
Tutkielmani perustuu erityisesti feministiseen mediatutkimukseen, joka tarkastelee sukupuolen näkyvyyttä ja rooleja mediassa. Tietoperustanani käytin feministisen mediatutkimuksen kirjallisuutta sekä tutkimuksia, opinnäytetöitä ja pro graduja, joissa tarkasteltiin naisten medianäkyvyyttä.
Tutkielmassani sain selville, että miehiä haastatellaan Helsingin Sanomissa huomattavasti naisia useammin. Miehet ovat enemmistö jokaisella osastolla, ja erityisesti miesasiantuntijat osoittautuivat merkittävän suureksi ryhmäksi.
Syinä epätasa-arvoon ovat toimitusten rutinoituneet käytännöt ja kovien uutisten priorisointi, jolloin mieshaastateltavat pääsevät naisia useammin ääneen erityisesti asiantuntijoina. Lopuksi pohdin sitä, miksi tasa-arvoisempi sukupuolijakauma on journalismin kannalta tärkeää ja miten tilannetta voitaisiin muuttaa.
Valitsin aineistokseni Helsingin Sanomien numerot yhden viikon ajalta, 2.–9.1.2014. Tarkastelun alle valikoin yhdeksän eri osastoa. Valitsin analysoitavaksi ne artikkelit, jossa Helsingin Sanomien toimittaja oli haastatellut ainakin yhtä henkilöä ja valinnut itse haastateltavansa. Liitteet ja mielipiteet jätin pois.
Laskin sisällön erittelyn avulla, kuinka paljon miehiä ja naisia haastateltiin koko tuona aikana niin koko lehdessä kuin eri osastoillakin ja vertailin miesten ja naisten osuuksia eri osastoilla. Lisäksi jaoin haastatellut kolmeen eri kategoriaan sen mukaan, missä rooleissa heitä oli haastateltu: asiantuntija- ja päättäjäkategoriaan, tekijäkategoriaan ja kokijakategoriaan. Vertailin miesten ja naisten jakautumista eri kategorioihin koko lehdessä ja eri osastoilla. Tämän jälkeen analysoin representaation analyysin avulla, miten miesten ja naisten määrät eroavat Helsingin Sanomissa ja miten haastateltavien roolit representoivat sukupuolta.
Tutkielmani perustuu erityisesti feministiseen mediatutkimukseen, joka tarkastelee sukupuolen näkyvyyttä ja rooleja mediassa. Tietoperustanani käytin feministisen mediatutkimuksen kirjallisuutta sekä tutkimuksia, opinnäytetöitä ja pro graduja, joissa tarkasteltiin naisten medianäkyvyyttä.
Tutkielmassani sain selville, että miehiä haastatellaan Helsingin Sanomissa huomattavasti naisia useammin. Miehet ovat enemmistö jokaisella osastolla, ja erityisesti miesasiantuntijat osoittautuivat merkittävän suureksi ryhmäksi.
Syinä epätasa-arvoon ovat toimitusten rutinoituneet käytännöt ja kovien uutisten priorisointi, jolloin mieshaastateltavat pääsevät naisia useammin ääneen erityisesti asiantuntijoina. Lopuksi pohdin sitä, miksi tasa-arvoisempi sukupuolijakauma on journalismin kannalta tärkeää ja miten tilannetta voitaisiin muuttaa.