Max Neuschellerin stereoautochromet, niiden konservoinnin haasteet, kuvakalvon uudelleenkiinnitysmetodin testaus ja esittämisen mahdollisuudet
Rikkilä, Goldi (2014)
Rikkilä, Goldi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405127234
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405127234
Tiivistelmä
Max Neuscheller kuvasi sata vuotta sitten stereoautochromevalokuvia. jotka ovat nykyisin Suomen valokuvataiteen museon kokoelmissa. Pääosin ne ovat säilyneet hyvin, mutta osassa monikerroksinen kuvakalvo on alkanut merkittävästi irrota lasilevystään.
Autochromet olivat ensimmäisiä värivalokuvatekniikoita, ja niillä on monimutkaisen rakenteensa takia niille ominaisia vaurioita. Opinnäytetyössä kartoitetaan näitä vaurioita sekä pohditaan niiden tuomia konservoinnin ongelmia ja mahdollisia ratkaisuja.
Opinnäytteen keskiössä on erityisesti autochromejen monikerroksisen kuvakalvon takaisin kiinnittäminen (konsolidointi) lasilevylleen vielä vähän käytetyn metodin avulla. Tolueenihöyryllä aktivoidaan kiinnittävää lakkakerrosta ja sitten kuvakalvo kiinnitetään painelemalla takaisin lasille.
Kiinnitysmetodin havaittiin olevan lupaava, mutta aikaa vievä, käytännössä haasteellinen toteuttaa ja vaikeasti kontrolloitava. Tolueenin syrjäyttäessä kosteutta reagoivat autochromen kuvakalvon kerrokset eritavoin, lisäten jännitteitä niiden välillä ja aiheuttaen lisävaurioiden riskin. Täsmällisen tolueenin määrän ja vaikutusajan arvioiminen on vaikeaa, mikä lisää uudelleenkäsittelyjen tarvetta ja rasitetta autochromen rakenteelle.
Opinnäytetyössä etsitään myös ratkaisuja siihen miten Neuschellerin valokuvat museo-olosuhteissa voitaisiin esittää, huomioiden niiden alkuperäinen esitystapa kaappimallisessa stereoskoopissa. Autochromet ovat erittäin herkkiä valolle ja kosteuden muutoksille, mikä tekee niiden esittämisen haasteelliseksi muuten kuin kopioina.
Autochromet olivat ensimmäisiä värivalokuvatekniikoita, ja niillä on monimutkaisen rakenteensa takia niille ominaisia vaurioita. Opinnäytetyössä kartoitetaan näitä vaurioita sekä pohditaan niiden tuomia konservoinnin ongelmia ja mahdollisia ratkaisuja.
Opinnäytteen keskiössä on erityisesti autochromejen monikerroksisen kuvakalvon takaisin kiinnittäminen (konsolidointi) lasilevylleen vielä vähän käytetyn metodin avulla. Tolueenihöyryllä aktivoidaan kiinnittävää lakkakerrosta ja sitten kuvakalvo kiinnitetään painelemalla takaisin lasille.
Kiinnitysmetodin havaittiin olevan lupaava, mutta aikaa vievä, käytännössä haasteellinen toteuttaa ja vaikeasti kontrolloitava. Tolueenin syrjäyttäessä kosteutta reagoivat autochromen kuvakalvon kerrokset eritavoin, lisäten jännitteitä niiden välillä ja aiheuttaen lisävaurioiden riskin. Täsmällisen tolueenin määrän ja vaikutusajan arvioiminen on vaikeaa, mikä lisää uudelleenkäsittelyjen tarvetta ja rasitetta autochromen rakenteelle.
Opinnäytetyössä etsitään myös ratkaisuja siihen miten Neuschellerin valokuvat museo-olosuhteissa voitaisiin esittää, huomioiden niiden alkuperäinen esitystapa kaappimallisessa stereoskoopissa. Autochromet ovat erittäin herkkiä valolle ja kosteuden muutoksille, mikä tekee niiden esittämisen haasteelliseksi muuten kuin kopioina.