Teräksisen HI-harjapalkin ja putkiristikon mitoitus ja kustannusvertailu
Pietiläinen, Jarkko (2014)
Pietiläinen, Jarkko
Oulun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405076346
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405076346
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aiheena oli teräksisten HI-harjapalkkien ja putkiristikoiden mitoitus ja kustannusvertailu. Työn tavoitteena oli selvittää hallirakennuksen vesikaton pääkannattajana toimivien HI-harjapalkkien ja putkiristikoiden keskinäistä kustannustehokkuutta eri jänneväleillä. Tulosten perusteella voidaan arvioida, kumman tyyppinen pääkannattaja on taloudellisesti tehokkaampi valinta kullekin jännevälille. Työn tilaajana oli Pöyry Finland Oy.
Kustannustehokkuutta selvitettiin mitoittamalla erityyppiset kattokannattajat tavanomaista teollisuusrakennusta vastaavaan esimerkkikohteeseen. Työ suoritettiin mitoittamalla HI-harjapalkki- ja ristikkokattokannattajat 20 m:n, 30 m:n ja
40 m:n jänneväleille sekä 6 m:n ja 12 m:n kehäjaoilla. Mitoitetuille kannattajille laskettiin kustannukset, joiden perusteella pääteltiin kunkin kannattajatyypin taloudellinen käyttöalue. Kustannusten selvittämisessä käytettiin Pöyryn toteutuneiden projektien hintatietoja.
Työn tuloksena voidaan todeta, että kehäjaon ollessa 6 m taloudellisesti kannattavampaa on toteuttaa hallirakennuksen pääkannattajat putkiristikoilla kaikilla lasketuilla jänneväleillä. Kehäjaon ollessa 12 m ovat HI-harjapalkin ja putkiristikon kustannustehokkuuden erot selvästi pienemmät. HI-harjapalkki on hieman edullisempi vaihtoehto 20 m:n jännevälillä, 30 m:n jännevälillä kustannukset ovat likimain samat ja 40 m:n jännevälillä ristikko on taloudellisempi vaihtoehto. Tuloksista nähdään, että ristikon kilpailukyky kasvaa sitä mukaa, mitä pidempi jänneväli on kyseessä. Tämän työn lopputuloksia ei voida suoraan verrata toisiin suunniteltaviin kohteisiin rakennusten yksilöllisyyden takia, mutta tulokset antavat kuitenkin suuntaa kannattajien taloudellisen käyttöalueen arvioimiseksi.
Kustannustehokkuutta selvitettiin mitoittamalla erityyppiset kattokannattajat tavanomaista teollisuusrakennusta vastaavaan esimerkkikohteeseen. Työ suoritettiin mitoittamalla HI-harjapalkki- ja ristikkokattokannattajat 20 m:n, 30 m:n ja
40 m:n jänneväleille sekä 6 m:n ja 12 m:n kehäjaoilla. Mitoitetuille kannattajille laskettiin kustannukset, joiden perusteella pääteltiin kunkin kannattajatyypin taloudellinen käyttöalue. Kustannusten selvittämisessä käytettiin Pöyryn toteutuneiden projektien hintatietoja.
Työn tuloksena voidaan todeta, että kehäjaon ollessa 6 m taloudellisesti kannattavampaa on toteuttaa hallirakennuksen pääkannattajat putkiristikoilla kaikilla lasketuilla jänneväleillä. Kehäjaon ollessa 12 m ovat HI-harjapalkin ja putkiristikon kustannustehokkuuden erot selvästi pienemmät. HI-harjapalkki on hieman edullisempi vaihtoehto 20 m:n jännevälillä, 30 m:n jännevälillä kustannukset ovat likimain samat ja 40 m:n jännevälillä ristikko on taloudellisempi vaihtoehto. Tuloksista nähdään, että ristikon kilpailukyky kasvaa sitä mukaa, mitä pidempi jänneväli on kyseessä. Tämän työn lopputuloksia ei voida suoraan verrata toisiin suunniteltaviin kohteisiin rakennusten yksilöllisyyden takia, mutta tulokset antavat kuitenkin suuntaa kannattajien taloudellisen käyttöalueen arvioimiseksi.