Kokemuksia seurakuntien sururyhmien ohjaamisesta
Mäkelä, Anita (2014)
Mäkelä, Anita
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405076340
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405076340
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Mäkelä, Anita. Kokemuksia seurakuntien sururyhmien ohjaamisesta. Diak Etelä, Helsinki, 64 s., 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Sosionomi + diakoni (AMK).
Opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa sururyhmäohjaajien kokemuksia seurakunnan sururyhmän ohjaustilanteista. Tarkoituksena on myös löytää Helsingin seurakuntayhtymälle uusia näkökulmia ja kehitysehdotuksia.
Teoreettisia lähtökohtia opinnäytetyössä oli useampia. Kirjallisuuskatsauksen jälkeen keskeisiksi tiedonlähteiksi nousivat Shep J. Jeffreys. Helena Erjanti, ja Marita Paunonen-Ilmonen. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, johon sisältyy yhteensä kuusi teemahaastattelua. Haastateltavina oli kuusi Helsinkiläisen seurakunnan sururyhmän ohjaajaa, neljä pappia ja kaksi diakonia. Haastattelut äänitettiin, litteroitiin ja jaettiin tutkimuskysymyksiin ja tehtäviin liittyviin temaattisiin ryhmiin.
Yksi keskeisistä tutkimustuloksista opinnäytetyössä oli, että sururyhmäohjaajat olivat motivoituneita ja kokevat työnsä intensiiviseksi, mutta palkitsevaksi. Luottamuksellisen ja turvallisen ilmapiirin luomista pidettiin erittäin tärkeänä. Onnistunut ryhmäkokoonpano, ryhmädynamiikka ja vertaistuki nousivat keskeisiksi sururyhmätyöskentelyn voimavaroiksi. Suurin osa sururyhmänohjaajista teki työtä pareittain. Ohjaajat kokivat, että hyvä parityöskentely oli edellytys jaksamiselle ja että siitä oli apua ohjaustilanteissa. Parin kanssa käydyt jälkipuinnit ohjaustilanteiden päädyttyä olivat ohjaajille tärkeitä hetkiä. Työskentelymenetelmänä ekspressiivistä taideterapiaa käyttäneen ohjaajan kokemukset poikkesivat jonkin verran keskustelevien ryhmien ohjaajien kokemuksista. Lähes kaikki sururyhmän ohjaajat ilmaisivat kaipaavansa lisää ammatillista vertaistukea.
Asiasanat: seurakunnat, suruty, ryhmäohjaus, kokemukset
Mäkelä, Anita. Kokemuksia seurakuntien sururyhmien ohjaamisesta. Diak Etelä, Helsinki, 64 s., 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Sosionomi + diakoni (AMK).
Opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa sururyhmäohjaajien kokemuksia seurakunnan sururyhmän ohjaustilanteista. Tarkoituksena on myös löytää Helsingin seurakuntayhtymälle uusia näkökulmia ja kehitysehdotuksia.
Teoreettisia lähtökohtia opinnäytetyössä oli useampia. Kirjallisuuskatsauksen jälkeen keskeisiksi tiedonlähteiksi nousivat Shep J. Jeffreys. Helena Erjanti, ja Marita Paunonen-Ilmonen. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, johon sisältyy yhteensä kuusi teemahaastattelua. Haastateltavina oli kuusi Helsinkiläisen seurakunnan sururyhmän ohjaajaa, neljä pappia ja kaksi diakonia. Haastattelut äänitettiin, litteroitiin ja jaettiin tutkimuskysymyksiin ja tehtäviin liittyviin temaattisiin ryhmiin.
Yksi keskeisistä tutkimustuloksista opinnäytetyössä oli, että sururyhmäohjaajat olivat motivoituneita ja kokevat työnsä intensiiviseksi, mutta palkitsevaksi. Luottamuksellisen ja turvallisen ilmapiirin luomista pidettiin erittäin tärkeänä. Onnistunut ryhmäkokoonpano, ryhmädynamiikka ja vertaistuki nousivat keskeisiksi sururyhmätyöskentelyn voimavaroiksi. Suurin osa sururyhmänohjaajista teki työtä pareittain. Ohjaajat kokivat, että hyvä parityöskentely oli edellytys jaksamiselle ja että siitä oli apua ohjaustilanteissa. Parin kanssa käydyt jälkipuinnit ohjaustilanteiden päädyttyä olivat ohjaajille tärkeitä hetkiä. Työskentelymenetelmänä ekspressiivistä taideterapiaa käyttäneen ohjaajan kokemukset poikkesivat jonkin verran keskustelevien ryhmien ohjaajien kokemuksista. Lähes kaikki sururyhmän ohjaajat ilmaisivat kaipaavansa lisää ammatillista vertaistukea.
Asiasanat: seurakunnat, suruty, ryhmäohjaus, kokemukset