Sopimusosapuolia velvoittava lojaliteettiperiaate sopimusoikeudessa
Kaartoaho, Saija (2014)
Kaartoaho, Saija
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405076336
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405076336
Tiivistelmä
Sopimusoikeuden kaksi keskeisintä periaatetta ovat sopimussidonnaisuuden periaate ja sopimusvapauden periaate. Ne ovat samalla toistensa käänteisilmiöitä, sillä sopimusvapauden puitteissa solmittu sopimus tuottaa sopimussidonnaisuuden. Jos sopimus on solmittu mainittuja periaatteita noudattaen, tuottaa sopimusoikeus oletuksen pätevästä sopimuksesta. Kun sopimuksen muodollinen puoli täyttyy, mahdollistuu juridisen kontrollin alkuvaihe. Näitä periaatteita kutsutaankin sopimusoikeudessa muodollisiksi periaatteiksi. Sisällöllisistä periaatteista yleisimpiä ja tärkeimpiä ovat sopijapuolten lojaalisuuteen liittyvät periaatteet, joiden merkitys sopimusoikeudessa on vahvistunut viime vuosina. Lojaliteettivelvollisuus erotetaankin usein omaksi periaatteeksi. Lojaalisuuteen liitetään joukko sopimusoikeuden periaatteita ja lähtökohtia, joita ovat muun muassa kohtuusperiaate, vilpittömän mielen suoja ja tiedonantovelvollisuus.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sopimusoikeudellisen lojaliteettivelvollisuuden periaatetta. Aihepiiri on erittäin laaja ja siitä on paljon lähdeaineistoa, joten työssä tarkasteltiin yritysten välisiä ja sisäisiä suhteita. Opinnäytetyön ensisijaisena tavoitteena oli vastata tutkimusongelman kysymyksiin mitä lojaliteettiperiaate tarkoittaa ja toisaalta millä tavalla se velvoittaa sopimusosapuolia sopimusoikeudellisessa sääntelyssä. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys rakentui oikeudellisten peruskäsitteiden, sopimusoikeudellisen sääntelyn ja erityisesti sen periaatteiden sisällöllisen tarkastelun ympärille. Lojaliteettivelvollisuuden periaate muodosti kuitenkin ydinteorian ja se yhdistää kaikkia muita työssä käsiteltäviä teorioita.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen. Tietoperustana olivat oikeuslähteet, joten kyseessä oli lainopillinen kirjoituspöytätutkimus. Tutkimuskysymyksiä selvitettiin ajantasaisen lainsäädännön, oikeustieteellisen kirjallisuuden, asiantuntijakirjoitusten, oikeustapausten ja muun aiemman tutkimustiedon avulla. Työn kannalta keskeisin oli oikeustoimilaki.
Lojaliteettivelvollisuuden merkitys keskeisenä sopimusoikeudellisena periaatteena on yleisesti tunnustettu. Peruslähtökohtana on ajatus siitä, että sopimusosapuolet ovat velvollisia ottamaan toistensa edut ja oikeudet huomioon niin neuvottelutilanteessa kuin myös sopimussuhteessa kohtuullisessa määrin. Lojaliteettivelvollisuus korostaa sopimuksen yhteistoimintaluonnetta ja sopijapuolten yhdenvertaisuutta eli ennen kaikkea tiedollista tasavertaisuutta. Lojaliteettivelvollisuudessa on kysymys hyvän tavan ja hyvän sopimuskäytännön mukaisesta toiminnasta, mutta lojaliteetti voi saada muitakin ilmenemismuotoja, sillä sopimusosapuolelta voidaan vaatia tai sille voidaan perustaa velvollisuuksia sekä esittää varoituksia.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sopimusoikeudellisen lojaliteettivelvollisuuden periaatetta. Aihepiiri on erittäin laaja ja siitä on paljon lähdeaineistoa, joten työssä tarkasteltiin yritysten välisiä ja sisäisiä suhteita. Opinnäytetyön ensisijaisena tavoitteena oli vastata tutkimusongelman kysymyksiin mitä lojaliteettiperiaate tarkoittaa ja toisaalta millä tavalla se velvoittaa sopimusosapuolia sopimusoikeudellisessa sääntelyssä. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys rakentui oikeudellisten peruskäsitteiden, sopimusoikeudellisen sääntelyn ja erityisesti sen periaatteiden sisällöllisen tarkastelun ympärille. Lojaliteettivelvollisuuden periaate muodosti kuitenkin ydinteorian ja se yhdistää kaikkia muita työssä käsiteltäviä teorioita.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen. Tietoperustana olivat oikeuslähteet, joten kyseessä oli lainopillinen kirjoituspöytätutkimus. Tutkimuskysymyksiä selvitettiin ajantasaisen lainsäädännön, oikeustieteellisen kirjallisuuden, asiantuntijakirjoitusten, oikeustapausten ja muun aiemman tutkimustiedon avulla. Työn kannalta keskeisin oli oikeustoimilaki.
Lojaliteettivelvollisuuden merkitys keskeisenä sopimusoikeudellisena periaatteena on yleisesti tunnustettu. Peruslähtökohtana on ajatus siitä, että sopimusosapuolet ovat velvollisia ottamaan toistensa edut ja oikeudet huomioon niin neuvottelutilanteessa kuin myös sopimussuhteessa kohtuullisessa määrin. Lojaliteettivelvollisuus korostaa sopimuksen yhteistoimintaluonnetta ja sopijapuolten yhdenvertaisuutta eli ennen kaikkea tiedollista tasavertaisuutta. Lojaliteettivelvollisuudessa on kysymys hyvän tavan ja hyvän sopimuskäytännön mukaisesta toiminnasta, mutta lojaliteetti voi saada muitakin ilmenemismuotoja, sillä sopimusosapuolelta voidaan vaatia tai sille voidaan perustaa velvollisuuksia sekä esittää varoituksia.