Lonkka- ja polviproteesipotilaan postoperatiivinen lääkkeetön kivunhoito ja kivun arviointi
Lainio, Saija; Saarela, Miia; Vahala, Tove (2014)
Lainio, Saija
Saarela, Miia
Vahala, Tove
Turun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405076209
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405076209
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli ajantasaistaa hoitohenkilökunnan tietämys lääkkeettömistä hoitotyön keinoista, joilla lonkka- ja polviproteesipotilaan postoperatiivista kipua voidaan hoitaa. Toiminnallinen opinnäytetyö toteutettiin hakemalla tutkimuksia ja artikkeleita kotimaisista ja ulkomaisista luotettavista tietokannoista, sekä pitämällä Uudenkaupungin sosiaali- ja terveyskeskuksen Maria-Sofia osaston hoitohenkilökunnalle osastotunti lääkkeettömistä kivunhoidon keinoista sekä kivun arvioinnista.
Suomessa tehdään vuosittain 20 000 lonkan ja polven tekonivelleikkausta (THL 2013). Tekonivelleikkaukseen johtavia syitä ovat pääasiassa nivelrikko, nivelreuma tai lonkkamurtuma (Heliövaara 2008, 1872; Lonkkamurtuma: Käypä hoito-suositus, 2011). Leikkauksen jälkeinen kivunhoito ja kivun arviointi on tärkeää, koska hoitamaton kipu pitkittää potilaan paranemista sekä sairaalassa oloaikaa, lisäksi kipu pitkittyessään saattaa kroonistua. (Kauppila 2006, 26-29; Hamunen & Kalso 2009a, 278-279.)
Sairaanhoitaja voi tarvittaessa toteuttaa ilman lääkärin määräystä lääkkeetöntä kivunhoitoa. Lääkkeettömiä kivunhoidon keinoja ovat kylmähoito, asento- ja liikehoito, huomion suuntaaminen pois kivusta eri keinoin kuten ohjattu mielikuvaharjoittelu, rentoutus ja musiikin kuuntelu. Lisäksi lääkkeettömiä kivunhoidon menetelmiä ovat akupunktiohoito sekä lumeanalgesia, jotka vaativat erityiskoulutuksen ja lääkärin määräyksen. Lääkkeetöntä kivunhoitoa toteutetaan yhdessä lääkkeellisen kivunhoidon rinnalla.
Hyvän kivunhoidon toteutumiseen vaikuttaa erittäin paljon myös kivun mittaaminen. Kivun mittaaminen perustuu aina potilaan omaan ilmoitukseen kivusta. Jotta kipua voidaan hoitaa, sitä pitää pystyä arvioimaan. Kivun arviointiin käytetään erilaisia mittareita, joilla kipua arvioidaan joko numeroin, sanoin tai potilaan ulkoisen olemuksen mukaan. Ilman kipumittarin käyttöä arvio kivunlaadusta on usein virheellinen.
Opinnäytetyön toiminnallinen osa herätti Uudenkaupungin sosiaali- ja terveyskeskuksen hoitohenkilökunnassa kiinnostusta muuttaa heidän jo omaaviaan kivunarviointitapoja vielä tehokkaimmiksi.
Suomessa tehdään vuosittain 20 000 lonkan ja polven tekonivelleikkausta (THL 2013). Tekonivelleikkaukseen johtavia syitä ovat pääasiassa nivelrikko, nivelreuma tai lonkkamurtuma (Heliövaara 2008, 1872; Lonkkamurtuma: Käypä hoito-suositus, 2011). Leikkauksen jälkeinen kivunhoito ja kivun arviointi on tärkeää, koska hoitamaton kipu pitkittää potilaan paranemista sekä sairaalassa oloaikaa, lisäksi kipu pitkittyessään saattaa kroonistua. (Kauppila 2006, 26-29; Hamunen & Kalso 2009a, 278-279.)
Sairaanhoitaja voi tarvittaessa toteuttaa ilman lääkärin määräystä lääkkeetöntä kivunhoitoa. Lääkkeettömiä kivunhoidon keinoja ovat kylmähoito, asento- ja liikehoito, huomion suuntaaminen pois kivusta eri keinoin kuten ohjattu mielikuvaharjoittelu, rentoutus ja musiikin kuuntelu. Lisäksi lääkkeettömiä kivunhoidon menetelmiä ovat akupunktiohoito sekä lumeanalgesia, jotka vaativat erityiskoulutuksen ja lääkärin määräyksen. Lääkkeetöntä kivunhoitoa toteutetaan yhdessä lääkkeellisen kivunhoidon rinnalla.
Hyvän kivunhoidon toteutumiseen vaikuttaa erittäin paljon myös kivun mittaaminen. Kivun mittaaminen perustuu aina potilaan omaan ilmoitukseen kivusta. Jotta kipua voidaan hoitaa, sitä pitää pystyä arvioimaan. Kivun arviointiin käytetään erilaisia mittareita, joilla kipua arvioidaan joko numeroin, sanoin tai potilaan ulkoisen olemuksen mukaan. Ilman kipumittarin käyttöä arvio kivunlaadusta on usein virheellinen.
Opinnäytetyön toiminnallinen osa herätti Uudenkaupungin sosiaali- ja terveyskeskuksen hoitohenkilökunnassa kiinnostusta muuttaa heidän jo omaaviaan kivunarviointitapoja vielä tehokkaimmiksi.