Vapaaehtoistoimintaa mahdollistamassa
Suokas, Sari (2014)
Suokas, Sari
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405066005
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405066005
Tiivistelmä
Kansalaisjärjestöt tuottavat paljon ammatillisia palveluja sosiaali- ja terveyssektorille. Joissakin järjestöissä toiminta on keskittynyt pitkälti palvelutuotantoon, jolloin kansalaisjärjestönä toimimisen tunnusmerkit ovat jääneet pieneen rooliin. Tämä näkyy siten, että vapaaehtoistoiminnaksi saatetaan katsoa vain hallituksen tekemä työ, muu kuin hallintoon liittyvä vapaaehtoistoiminta on pienimuotoista, vapaaehtoisille ei ole sopivia tehtäviä tai vapaaehtoistoiminnan organisointi koetaan työlääksi toteuttaa palvelutuotannon rinnalla.
Tutkimuksen tekemisen lähtökohtana oli kiinnostus selvittää, miten vapaaehtoistoiminta voi saada jalansijaa ammatillisia palveluja tuottavassa järjestössä. Tavoitteena oli kartoittaa, millaiset johtamiseen liittyvät teot ovat mahdollistaneet vapaaehtoistoiminnan kehittymisen. Tutkittava organisaatio ja työn tilaaja oli valtakunnallinen lastensuojelujärjestö Ensi- ja turvakotien liitto ry.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena. Aineistona käytettiin Ensi- ja turvakotien liiton Vapaaehtoistyötä ja osallisuutta-projektin (2011–2014) tuottamaa materiaalia ja tietoa, jäsenyhdistysten vapaaehtoistoiminnan kehittymisen kuvauksina toimineita tiekarttoja ja jäsenyhdistysten edustajien ryhmämuotoisia teemahaastatteluja.
Tutkimukseen osallistui sekä vapaaehtoistoimintansa alkutaipaleella olevia että sellaisia yhdistyksiä, joilla vapaaehtoistoiminta on saanut vankan jalansijan. Niiden keskeiset erot tulivat esiin perustehtävän määrittelyssä sekä toiminnanjohtajan ja hallituksen rooleissa. Vakiintuneen vapaaehtoistoiminnan yhdistyksissä perustehtävästä vallitsi selkeä näkemys, vapaaehtoistoimintaa aloittelevissa yhdistyksissä sen määrittely oli vielä kesken. Vakiintuneen vapaaehtoistoiminnan yhdistysten toiminnanjohtajat puhuivat roolistaan kansalaistoiminnan oivalluttajina, mahdollistajina ja käyntiin laittajina. Toimintaa aloittelevissa yhdistyksissä toiminnanjohtajat näkivät itsensä asian kannattelijoina ja mahdollisuuksien etsijöinä. Eroja oli myös hallitustyöskentelyssä. Vakiintuneen toiminnan yhdistyksissä hallitus ymmärtää vapaaehtoistoiminnan merkityksen ja tekee sitä koskevia strategisia linjapäätöksiä. Toimintaa käynnistävissä yhdistyksissä hallituksen rooli vapaaehtoistoimintaan liittyvissä asioissa oli pieni.
Tulosten mukaan vapaaehtoistoiminnalle saadaan tilaa organisaatiota kehittämällä, mikä toteutetaan erilaisilla johtamisen teoilla. Teot liittyvät strategiaan, päätösvaltaan, henkilöstöön, resursseihin ja rakenteisiin. Tulosten mukaan ei ole olemassa yhtä tiettyä johtamisen tapaa vahvistaa vapaaehtoistoimintaa. Vapaaehtoistoiminnan mahdollistamisen voidaan nähdä olevan sarja suuria tai pieniä johtamisen tekoja. Ne voidaan kiteyttää viiteen keskeiseen toimenpiteeseen: identiteetin löytämiseen, operatiivisen ja strategisen johdon yhteistyön ja tuen varmistamiseen, ammattityön ja vapaaehtoistoiminnan yhteensovittamiseen, sopivien resurssien hankkimiseen ja tarvittavien rakenteiden tekemiseen. Ennen kuin muihin kehittämisen tekoihin päästään, tärkeintä on löytää kansalaisjärjestönä toimimisen identiteetti ja selvittää, mitä se omassa organisaatiossa tarkoittaa.
Tutkimuksen tekemisen lähtökohtana oli kiinnostus selvittää, miten vapaaehtoistoiminta voi saada jalansijaa ammatillisia palveluja tuottavassa järjestössä. Tavoitteena oli kartoittaa, millaiset johtamiseen liittyvät teot ovat mahdollistaneet vapaaehtoistoiminnan kehittymisen. Tutkittava organisaatio ja työn tilaaja oli valtakunnallinen lastensuojelujärjestö Ensi- ja turvakotien liitto ry.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena. Aineistona käytettiin Ensi- ja turvakotien liiton Vapaaehtoistyötä ja osallisuutta-projektin (2011–2014) tuottamaa materiaalia ja tietoa, jäsenyhdistysten vapaaehtoistoiminnan kehittymisen kuvauksina toimineita tiekarttoja ja jäsenyhdistysten edustajien ryhmämuotoisia teemahaastatteluja.
Tutkimukseen osallistui sekä vapaaehtoistoimintansa alkutaipaleella olevia että sellaisia yhdistyksiä, joilla vapaaehtoistoiminta on saanut vankan jalansijan. Niiden keskeiset erot tulivat esiin perustehtävän määrittelyssä sekä toiminnanjohtajan ja hallituksen rooleissa. Vakiintuneen vapaaehtoistoiminnan yhdistyksissä perustehtävästä vallitsi selkeä näkemys, vapaaehtoistoimintaa aloittelevissa yhdistyksissä sen määrittely oli vielä kesken. Vakiintuneen vapaaehtoistoiminnan yhdistysten toiminnanjohtajat puhuivat roolistaan kansalaistoiminnan oivalluttajina, mahdollistajina ja käyntiin laittajina. Toimintaa aloittelevissa yhdistyksissä toiminnanjohtajat näkivät itsensä asian kannattelijoina ja mahdollisuuksien etsijöinä. Eroja oli myös hallitustyöskentelyssä. Vakiintuneen toiminnan yhdistyksissä hallitus ymmärtää vapaaehtoistoiminnan merkityksen ja tekee sitä koskevia strategisia linjapäätöksiä. Toimintaa käynnistävissä yhdistyksissä hallituksen rooli vapaaehtoistoimintaan liittyvissä asioissa oli pieni.
Tulosten mukaan vapaaehtoistoiminnalle saadaan tilaa organisaatiota kehittämällä, mikä toteutetaan erilaisilla johtamisen teoilla. Teot liittyvät strategiaan, päätösvaltaan, henkilöstöön, resursseihin ja rakenteisiin. Tulosten mukaan ei ole olemassa yhtä tiettyä johtamisen tapaa vahvistaa vapaaehtoistoimintaa. Vapaaehtoistoiminnan mahdollistamisen voidaan nähdä olevan sarja suuria tai pieniä johtamisen tekoja. Ne voidaan kiteyttää viiteen keskeiseen toimenpiteeseen: identiteetin löytämiseen, operatiivisen ja strategisen johdon yhteistyön ja tuen varmistamiseen, ammattityön ja vapaaehtoistoiminnan yhteensovittamiseen, sopivien resurssien hankkimiseen ja tarvittavien rakenteiden tekemiseen. Ennen kuin muihin kehittämisen tekoihin päästään, tärkeintä on löytää kansalaisjärjestönä toimimisen identiteetti ja selvittää, mitä se omassa organisaatiossa tarkoittaa.