Koulukuraattoreiden kokemuksia varhaisen tuen toteutumisesta koulun arjessa
Hannula, Merja (2014)
Hannula, Merja
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405055844
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405055844
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Hannula, Merja. Koulukuraattoreiden kokemuksia varhaisen tuen toteutumisesta koulun arjessa. Diak Etelä, Järvenpää, kevät 2014, 65 s., 1 liite.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Opinnäytetyö oli kehittämispainotteinen ja työelämälähtöinen. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää koulukuraattoreiden mahdollisuuksia toimia työssään perheiden hyvinvointia edistävällä tavalla. Tutkimuksessa keskityttiin erityisesti koulukuraattoreiden kokemuksiin varhaisen tuen toteutumisesta kuraattorityössä ja moniammatillisessa yhteistyössä.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisin menetelmin. Tutkimusmenetelmäksi valittiin puolistrukturoitu teemahaastattelu, jonka avulla aineisto kerättiin Järvenpään kaupungin koulukuraattoreilta joulukuussa 2013. Sanatarkasti litteroitu aineisto analysoitiin teemoittelun ja sisällönanalyysin avulla. Lisäksi hyödynnettiin aikaisempia tutkimuksia kuraattorityön sisällön kehittämisestä, ennaltaehkäisevän työn merkityksestä, koulukuraattorin roolista koulussa ja asiantuntijuudesta moniammatillisessa yhteistyössä.
Tutkimuksen mukaan koulukuraattoreiden määrällä oli vaikutusta varhaisen tuen toteutumiseen. Koulukuraattorit kokivat, että heitä tuli olla vielä enemmän kuraattorityössä, jotta heillä olisi mahdollisuus olla säännöllisesti läsnä koulun arjessa ja kehittää kuraattorityötä vielä enemmän varhaisen tuen suuntaan. Koulukuraattoreilla oli halu kehittää kuraattorityötä matalan kynnyksen toiminnaksi ja toteuttaa moniammatillisessa yhteistyössä erilaisia yhteisöllisiä menetelmiä yksilöllisten rinnalla. Tutkimus osoitti, että kehittämisen ja keskustelemisen tarvetta oli myös oppilashuoltoryhmien toiminnan yhdenmukaistamisessa ja moniammatillisessa yhteistyössä erityisesti tiedonkulun osalta.
Johtopäätöksenä voitiin todeta, että koulukuraattoreilla tulisi olla mahdollisuus tehdä työnsä siten, että lapset ja nuoret perheineen kokisivat tulevansa kuulluiksi ja saavansa tarvitsemaansa apua. Moniammatillisen yhteistyön toimivuuteen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota koulun arjessa. Hyvinvoinnin edistämisen koulussa tulisi olla jokapäiväistä perustyötä, johon kannattaa panostaa.
Asiasanat: perhe, koulukuraattori, varhainen tuki, moniammatillinen yhteistyö, koulu
Hannula, Merja. Koulukuraattoreiden kokemuksia varhaisen tuen toteutumisesta koulun arjessa. Diak Etelä, Järvenpää, kevät 2014, 65 s., 1 liite.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Opinnäytetyö oli kehittämispainotteinen ja työelämälähtöinen. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää koulukuraattoreiden mahdollisuuksia toimia työssään perheiden hyvinvointia edistävällä tavalla. Tutkimuksessa keskityttiin erityisesti koulukuraattoreiden kokemuksiin varhaisen tuen toteutumisesta kuraattorityössä ja moniammatillisessa yhteistyössä.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisin menetelmin. Tutkimusmenetelmäksi valittiin puolistrukturoitu teemahaastattelu, jonka avulla aineisto kerättiin Järvenpään kaupungin koulukuraattoreilta joulukuussa 2013. Sanatarkasti litteroitu aineisto analysoitiin teemoittelun ja sisällönanalyysin avulla. Lisäksi hyödynnettiin aikaisempia tutkimuksia kuraattorityön sisällön kehittämisestä, ennaltaehkäisevän työn merkityksestä, koulukuraattorin roolista koulussa ja asiantuntijuudesta moniammatillisessa yhteistyössä.
Tutkimuksen mukaan koulukuraattoreiden määrällä oli vaikutusta varhaisen tuen toteutumiseen. Koulukuraattorit kokivat, että heitä tuli olla vielä enemmän kuraattorityössä, jotta heillä olisi mahdollisuus olla säännöllisesti läsnä koulun arjessa ja kehittää kuraattorityötä vielä enemmän varhaisen tuen suuntaan. Koulukuraattoreilla oli halu kehittää kuraattorityötä matalan kynnyksen toiminnaksi ja toteuttaa moniammatillisessa yhteistyössä erilaisia yhteisöllisiä menetelmiä yksilöllisten rinnalla. Tutkimus osoitti, että kehittämisen ja keskustelemisen tarvetta oli myös oppilashuoltoryhmien toiminnan yhdenmukaistamisessa ja moniammatillisessa yhteistyössä erityisesti tiedonkulun osalta.
Johtopäätöksenä voitiin todeta, että koulukuraattoreilla tulisi olla mahdollisuus tehdä työnsä siten, että lapset ja nuoret perheineen kokisivat tulevansa kuulluiksi ja saavansa tarvitsemaansa apua. Moniammatillisen yhteistyön toimivuuteen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota koulun arjessa. Hyvinvoinnin edistämisen koulussa tulisi olla jokapäiväistä perustyötä, johon kannattaa panostaa.
Asiasanat: perhe, koulukuraattori, varhainen tuki, moniammatillinen yhteistyö, koulu