Saattohoidon osaamisen kehittäminen : Attendo Helinä-kodilla ja Attendo Tapalankalliolla
Honkuri, Anne; Järvensivu, Päivi; Kucevic, Denis (2014)
Honkuri, Anne
Järvensivu, Päivi
Kucevic, Denis
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404305487
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404305487
Tiivistelmä
Kehittämispainotteisena opinnäytetyönä järjestettiin Attendo Helinä-kodin ja Attendo Tapalankallion hoitohenkilökunnalle saattohoitokoulutus. Opinnäyteyön tavoitteena oli syventää hoitohenkilökunnan osaamista saattohoidossa ja tukea hoitohenkilökuntaa omaisten tukemisessa sekä saattohoitajana jaksamisessa. Kehittämispainotteisen opinnäytetyön tuotoksena syntyi PowerPoint-esitys, joka toimi saattohoitokoulutuksen runkona.
Koulutuksessa käytiin läpi saattohoitoon liittyvää keskeistä käsitteistöä: oireenmukainen hoito, omahoitajuus saattohoidossa, omaisten kohtaaminen ja tukeminen sekä tunteiden merkitystä hoitajan jaksamiseen saattohoitotyössä.
Keskeisten käsitteiden määrittämisessä käytettiin hoitotieteellisiä tutkimuksia ja alan kirjallisuutta. Käytettävä materiaali rajattiin siten, että lähteet ovat asiantuntijoiden kirjoittamia mahdollisimman tuoreita julkaisuja.
Koulutuksessa ei annettu valmiita vastauksia, vaan annettiin tietoa kokonaisvaltaisesta saattohoidosta ja tuotiin esille hoitotilanteita uusista näkökulmista.
Koulutuksen jälkeen kerättiin palaute koulutuksen odotuksista ja sisällöstä, lisäksi kahden kuukauden kuluttua koulutuksesta pyydettiin palaute koulutuksen vaikutuksesta työyhteisöissä.
Saattohoitokoulutukselle oli tarve. Palautteen mukaan koulutus oli mielenkiintoinen, laaja ja käsitelty useasta eri näkökulmasta. Toivottavasti koulutuksen myötä hoitoyksiköissä syntyisi kiinnostusta ja halua kehittää saattohoidon osaamista.
Palautteiden mukaan yksiköissä ei ole kehitetty saattohoitotyötä, vaikka kiinnostusta ja tarvetta saattohoidon kehittämiselle olisi. Johtopäätöksenä herääkin kysymys, että onko johto tarpeeksi sitoutunut saattohoidon kehittämiseen. Puuttuuko yksiköistä mahdollisesti vastuuhenkilö ja olisiko sellaisen nimeäminen tai mahdollisen työryhmän perustaminen paikallaan. Toivottavasti hoitoyksiköt voisivat jatkossa hyödyntää koulutusmateriaalia, joka on heillä sähköisessä ja kirjallisessa muodossa.
Avainsanat: hoitajan jaksaminen, kehittäminen, koulutus, omaisten tukeminen, saattohoidon osaaminen
Koulutuksessa käytiin läpi saattohoitoon liittyvää keskeistä käsitteistöä: oireenmukainen hoito, omahoitajuus saattohoidossa, omaisten kohtaaminen ja tukeminen sekä tunteiden merkitystä hoitajan jaksamiseen saattohoitotyössä.
Keskeisten käsitteiden määrittämisessä käytettiin hoitotieteellisiä tutkimuksia ja alan kirjallisuutta. Käytettävä materiaali rajattiin siten, että lähteet ovat asiantuntijoiden kirjoittamia mahdollisimman tuoreita julkaisuja.
Koulutuksessa ei annettu valmiita vastauksia, vaan annettiin tietoa kokonaisvaltaisesta saattohoidosta ja tuotiin esille hoitotilanteita uusista näkökulmista.
Koulutuksen jälkeen kerättiin palaute koulutuksen odotuksista ja sisällöstä, lisäksi kahden kuukauden kuluttua koulutuksesta pyydettiin palaute koulutuksen vaikutuksesta työyhteisöissä.
Saattohoitokoulutukselle oli tarve. Palautteen mukaan koulutus oli mielenkiintoinen, laaja ja käsitelty useasta eri näkökulmasta. Toivottavasti koulutuksen myötä hoitoyksiköissä syntyisi kiinnostusta ja halua kehittää saattohoidon osaamista.
Palautteiden mukaan yksiköissä ei ole kehitetty saattohoitotyötä, vaikka kiinnostusta ja tarvetta saattohoidon kehittämiselle olisi. Johtopäätöksenä herääkin kysymys, että onko johto tarpeeksi sitoutunut saattohoidon kehittämiseen. Puuttuuko yksiköistä mahdollisesti vastuuhenkilö ja olisiko sellaisen nimeäminen tai mahdollisen työryhmän perustaminen paikallaan. Toivottavasti hoitoyksiköt voisivat jatkossa hyödyntää koulutusmateriaalia, joka on heillä sähköisessä ja kirjallisessa muodossa.
Avainsanat: hoitajan jaksaminen, kehittäminen, koulutus, omaisten tukeminen, saattohoidon osaaminen