Elintarvikkeiden kilpailuttaminen : vähän oikeuskäytäntöä, paljon politiikkaa
Pyykkönen, Sonja (2014)
Pyykkönen, Sonja
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404295312
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404295312
Tiivistelmä
Julkisiin hankintoihin kuluu merkittävä osa Suomen budjetista. Julkisia ammattikeittiöitä on Suomessa noin 9200. Eniten julkisia ruokapalveluja tarjotaan kunnissa. Tarjottavan ruoan tulee olla turvallista, ruokasuositusten mukaisesti ravitsevaa ja kuluttajien tarpeita vastaavaa. Hankintaprosessilla halutaan luoda kilpailua, jonka päämääränä on toteuttaa hankinnat mahdollisimman edullisesti. Kilpailun on oltava avointa, kilpailuun osallistuvia on kohdeltava syrjimättä ja tasapuolisesti. Hankinnoille on asetettu myös yhteiskunnallisia tavoitteita. Hankintojen halutaan olevan kestäviä ja vastuullisia. Tarjottavan ruoan pitäisi olla mahdollisimman paljon luomuruokaa, kasvisruokaa tai sesonginmukaista ruokaa.
Tässä työssä tutkittiin sitä, miten julkisen sektorin elintarvikehankintojen sääntely on näkynyt oikeuskäytännössä Suomessa. Millaisista hankintamenettelyistä on valitettu markkinaoikeuteen ja millaisia markkinaoikeuden ratkaisut ovat olleet? Tavoitteena oli luoda kuva siitä, millaisia ongelmia elintarvikkeiden hankintaan liittyy, sekä siitä, millaisia vaikutuksia markkina-oikeusvalituksilla on ollut hankintaprosessin osapuolille.
Tutkimusaineistona käytettiin markkinaoikeuden elintarvikehankintoja koskevia tapausselostuksia vuosilta 2002 - 2013. Elintarvikehankinnoista oli tehty vain 35 valitusta, mikä on erittäin vähän. Tämä oli samalla tutkimuksen merkittävin tulos, sillä elintarvikkeita hankitaan paljon ja julkisuudessa keskustellaan paljon siitä, millaista ruokaa esimerkiksi kouluissa ja vanhainkodeissa tulisi tarjota. Todennäköisimmät syyt valitusten vähäiseen määrään ovat siinä, että elintarvikkeet ovat yksi helpoimmista hankittavista tuoteryhmistä. On helppo määritellä, mitä hankitaan ja paljonko sitä hankitaan. Toinen syy on se, että elintarvikkeita hankitaan puitesopimusten määrittämissä rajoissa. Puitejärjestelyyn valittujen yritysten kesken tehtävistä kevennetyn kilpailutuksen päätöksistä on valitusten tekeminen käytännössä harvinaista. Markkinaoikeudelta on haettava lupa valitukselle, ja markkinaoikeus voi myöntää luvan vain, jos valituksella on merkitystä lain kannalta tai muutoin painavasta syystä.
Markkinaoikeuteen valitetuissa hankinnoissa kilpailutettiin yleensä kerralla koko tuoteryhmä, kuten maito- ja maitotaloustuotteet. Viime vuosien valitukset koskivat EU-kynnysarvot ylittäviä hankintoja, eli hankinnat olivat arvoltaan suuria. Hankinnat olivat yhtä lukuun ottamatta kuntien hankintoja. Valitusten syyt koskivat pääasiassa tarjoajien tasapuolista kohtelua. Tarjousten vertailua ei ollut tehty tasapuolisesti, tai tehdyn päätöksen perustelut olivat puutteelliset. Vertailuperusteet eivät olleet niinkään suuri ongelma. Hankintojen yhteiskunnalliset kriteerit eivät olleet syy valitusten tekemiselle. Kriteerejä ei joko käytetä hankintoja toteuttaessa, tai niiden käyttäminen ei ole mikään ongelma. Oikeuskäsittelyistä aiheutuneet kulut olivat kiistan osapuolille pieniä ja ne olivat pieniä hankintojen kokonaisarvoon nähden. Hankintalain mukainen hyvitysmaksu oli määrätty maksettavaksi vain kerran. Oikeudenkäyntikuluja määrättiin hankintayksikön maksettavaksi harvoin. Oikeudenkäynnistä aiheutuvia kuluja enemmän kustannuksia aiheutuu hankinnan viivästymisestä.
Tässä työssä tutkittiin sitä, miten julkisen sektorin elintarvikehankintojen sääntely on näkynyt oikeuskäytännössä Suomessa. Millaisista hankintamenettelyistä on valitettu markkinaoikeuteen ja millaisia markkinaoikeuden ratkaisut ovat olleet? Tavoitteena oli luoda kuva siitä, millaisia ongelmia elintarvikkeiden hankintaan liittyy, sekä siitä, millaisia vaikutuksia markkina-oikeusvalituksilla on ollut hankintaprosessin osapuolille.
Tutkimusaineistona käytettiin markkinaoikeuden elintarvikehankintoja koskevia tapausselostuksia vuosilta 2002 - 2013. Elintarvikehankinnoista oli tehty vain 35 valitusta, mikä on erittäin vähän. Tämä oli samalla tutkimuksen merkittävin tulos, sillä elintarvikkeita hankitaan paljon ja julkisuudessa keskustellaan paljon siitä, millaista ruokaa esimerkiksi kouluissa ja vanhainkodeissa tulisi tarjota. Todennäköisimmät syyt valitusten vähäiseen määrään ovat siinä, että elintarvikkeet ovat yksi helpoimmista hankittavista tuoteryhmistä. On helppo määritellä, mitä hankitaan ja paljonko sitä hankitaan. Toinen syy on se, että elintarvikkeita hankitaan puitesopimusten määrittämissä rajoissa. Puitejärjestelyyn valittujen yritysten kesken tehtävistä kevennetyn kilpailutuksen päätöksistä on valitusten tekeminen käytännössä harvinaista. Markkinaoikeudelta on haettava lupa valitukselle, ja markkinaoikeus voi myöntää luvan vain, jos valituksella on merkitystä lain kannalta tai muutoin painavasta syystä.
Markkinaoikeuteen valitetuissa hankinnoissa kilpailutettiin yleensä kerralla koko tuoteryhmä, kuten maito- ja maitotaloustuotteet. Viime vuosien valitukset koskivat EU-kynnysarvot ylittäviä hankintoja, eli hankinnat olivat arvoltaan suuria. Hankinnat olivat yhtä lukuun ottamatta kuntien hankintoja. Valitusten syyt koskivat pääasiassa tarjoajien tasapuolista kohtelua. Tarjousten vertailua ei ollut tehty tasapuolisesti, tai tehdyn päätöksen perustelut olivat puutteelliset. Vertailuperusteet eivät olleet niinkään suuri ongelma. Hankintojen yhteiskunnalliset kriteerit eivät olleet syy valitusten tekemiselle. Kriteerejä ei joko käytetä hankintoja toteuttaessa, tai niiden käyttäminen ei ole mikään ongelma. Oikeuskäsittelyistä aiheutuneet kulut olivat kiistan osapuolille pieniä ja ne olivat pieniä hankintojen kokonaisarvoon nähden. Hankintalain mukainen hyvitysmaksu oli määrätty maksettavaksi vain kerran. Oikeudenkäyntikuluja määrättiin hankintayksikön maksettavaksi harvoin. Oikeudenkäynnistä aiheutuvia kuluja enemmän kustannuksia aiheutuu hankinnan viivästymisestä.