Pojat Väestöliiton Nuorten Avoimissa vuosina 2004-2012
Aho, Juulia; Kivelä, Sigrid (2014)
Aho, Juulia
Kivelä, Sigrid
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404285154
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404285154
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Aho, Juulia & Kivelä, Sigrid. Pojat Nuorten Avoimissa Ovissa vuosina 2004–2012. Diak Helsinki, kevät 2014, 58 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu. Hoitotyön koulutusohjelma, terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehto, terveydenhoitaja (AMK).
Tämä opinnäytetyö tehtiin parityönä Väestöliiton seksuaaliterveysklinikan Nuorten seksuaaliterveyden osaamiskeskukselle. Opinnäytetyössä tutkittiin Väestöliiton Nuorten Avoimet Ovet vastaanotolla vuosina 2004–2012 asioineiden poikien asiakaskertomuksia. Tutkimuksessa tarkasteltiin, millainen yhteys poikien minäkuvalla ja itsetunnolla on kokemukseen omasta kehityksestä, seksuaalisen toiminnan toteuttamisesta ja seksuaalisesta identiteetistä. Opinnäytetyössä otettiin myös selvää, minkälaisia neuvoja ammattilaiset olivat antaneet pojille vahvistaakseen heidän minäkuvaansa ja itsetuntoaan.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista induktiivista sisällönanalyysia. Asiakaskertomukset luokiteltiin viiteen luokkaan, joita ovat kehitys, seksuaalinen toiminta, seksuaalinen identiteetti, tunteet ja epäily seksitaudista. Poikien asiakaskertomuksia saatiin käsittelyyn yhteensä 19. Pojat olivat Väestöliitolla asioidessaan iältään 10–18-vuotiaita. Tutkimuskohteeksi valittiin pojat, sillä heitä oli käynyt tyttöjä vähemmän Nuorten Avoimissa Ovissa.
Tutkimuksesta kävi ilmi, että pojat olivat huolissaan kehityksensä normaaliudesta, sillä he olivat epävarmoja itsestään. Muihin ikätovereihin ja pornoon vertailu oli tyypillistä. Seksuaaliseen toimintaan haluttiin tukea, ja pojilla oli suorituspaineita sekä epävarmuutta omasta riittävyydestään. Ammattilaiset antoivat konkreettisia ohjeita ja tietoa pojille, sekä keskustelivat poikien kanssa voimavaralähtöisesti. Tutkimustuloksista ilmeni, että pojat kokivat tilanteensa helpottuneen jo pelkästään puhumalla ammattilaisen kanssa. Osalla pojista ei ollut ketään muuta luotettavaa aikuista, kenen kanssa keskustella seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Etenkin pojat, jotka ovat epävarmoja seksuaalisesta identiteetistään, tarvitsevat kannustavaa aikuista tukemaan minäkuvan ja itsetuntonsa kehitystä. Osalla vanhemmista ei ole halua keskustella lastensa kanssa seksuaaliterveydestä, joten koulun antamalla seksuaalikasvatuksella on suuri rooli.
Nykypäivänä seksuaalikasvatuksessa tärkeitä käsiteltäviä asioita ovat median ja pornon vaikutus minäkuvaan, mitä seurustelu on, ja mikä on itselle ja toiselle hyväksi. Nuorille tulisi puhua seksuaalisuudesta oikeilla termeillä ja vastata heitä askarruttaviin kysymyksiin, huomioiden tyttöjen ja poikien erilaiset tarpeet.
Asiasanat: pojat, murrosikä, seksuaalisuus, seksuaalikasvatus, minäkuva
Aho, Juulia & Kivelä, Sigrid. Pojat Nuorten Avoimissa Ovissa vuosina 2004–2012. Diak Helsinki, kevät 2014, 58 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu. Hoitotyön koulutusohjelma, terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehto, terveydenhoitaja (AMK).
Tämä opinnäytetyö tehtiin parityönä Väestöliiton seksuaaliterveysklinikan Nuorten seksuaaliterveyden osaamiskeskukselle. Opinnäytetyössä tutkittiin Väestöliiton Nuorten Avoimet Ovet vastaanotolla vuosina 2004–2012 asioineiden poikien asiakaskertomuksia. Tutkimuksessa tarkasteltiin, millainen yhteys poikien minäkuvalla ja itsetunnolla on kokemukseen omasta kehityksestä, seksuaalisen toiminnan toteuttamisesta ja seksuaalisesta identiteetistä. Opinnäytetyössä otettiin myös selvää, minkälaisia neuvoja ammattilaiset olivat antaneet pojille vahvistaakseen heidän minäkuvaansa ja itsetuntoaan.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvalitatiivista induktiivista sisällönanalyysia. Asiakaskertomukset luokiteltiin viiteen luokkaan, joita ovat kehitys, seksuaalinen toiminta, seksuaalinen identiteetti, tunteet ja epäily seksitaudista. Poikien asiakaskertomuksia saatiin käsittelyyn yhteensä 19. Pojat olivat Väestöliitolla asioidessaan iältään 10–18-vuotiaita. Tutkimuskohteeksi valittiin pojat, sillä heitä oli käynyt tyttöjä vähemmän Nuorten Avoimissa Ovissa.
Tutkimuksesta kävi ilmi, että pojat olivat huolissaan kehityksensä normaaliudesta, sillä he olivat epävarmoja itsestään. Muihin ikätovereihin ja pornoon vertailu oli tyypillistä. Seksuaaliseen toimintaan haluttiin tukea, ja pojilla oli suorituspaineita sekä epävarmuutta omasta riittävyydestään. Ammattilaiset antoivat konkreettisia ohjeita ja tietoa pojille, sekä keskustelivat poikien kanssa voimavaralähtöisesti. Tutkimustuloksista ilmeni, että pojat kokivat tilanteensa helpottuneen jo pelkästään puhumalla ammattilaisen kanssa. Osalla pojista ei ollut ketään muuta luotettavaa aikuista, kenen kanssa keskustella seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Etenkin pojat, jotka ovat epävarmoja seksuaalisesta identiteetistään, tarvitsevat kannustavaa aikuista tukemaan minäkuvan ja itsetuntonsa kehitystä. Osalla vanhemmista ei ole halua keskustella lastensa kanssa seksuaaliterveydestä, joten koulun antamalla seksuaalikasvatuksella on suuri rooli.
Nykypäivänä seksuaalikasvatuksessa tärkeitä käsiteltäviä asioita ovat median ja pornon vaikutus minäkuvaan, mitä seurustelu on, ja mikä on itselle ja toiselle hyväksi. Nuorille tulisi puhua seksuaalisuudesta oikeilla termeillä ja vastata heitä askarruttaviin kysymyksiin, huomioiden tyttöjen ja poikien erilaiset tarpeet.
Asiasanat: pojat, murrosikä, seksuaalisuus, seksuaalikasvatus, minäkuva