Sormipaneeli ja pinkopahvi : opas rintamamiestalon perinteistä rakennustapaa kunnioittavaan sisäremonttiin
Sarkanen, Tinja (2014)
Sarkanen, Tinja
Lahden ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404285075
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404285075
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössäni käsittelen jälleenrakennusajan tyyppitalon perusparantamista ja peruskorjaamista tilasuunnittelun näkökulmasta siten, että se vastaa nykypäivän asujan tarpeita ja toiveita. Suunnittelussa keskeistä on, että talo toimii myös teknisesti kuten sen on suunniteltukin toimivan. Tavoitteenani oli tehdä tiivis opas rintamamiestalon perinteistä, hengittävää rakennustapaa, ja sen ominaispiirteitä ja ilmettä kunnioittavaan sisäremonttiin. Menetelmiä esittelen esimerkkikohteen kautta, joka on vuonna 1955 rakennettu jälleenrakennuskauden tyyppitalon variaatio.
Suomessa vallitsi sotiemme jälkeen valtava asuntopula, joka johtui rauhanehtoina olleista aluemenetyksistä ja sodasta aiheutuneista aineellisista vahingoista. Jälleenrakennustoimia suoritettiin jo sodan aikana, mutta rauhan tultua oli aika tarttua massiiviseen jälleenrakennusurakkaan. Eduskunta asetti vuonna 1945 maanhankintalain, jonka nojalla Suomeen perustettiin noin 100 000 uutta asutustilaa rintamamiehille, siirtoväelle ja sotaleskille. Eri tahot julkaisivat tyyppipiirustuksia, joiden mukaan monet eri tasoiset rakentajat alkoivat rakentaa taloja uusille tiloilleen. Tyyppitalopiirustusten käyttö yleistyi myös muussa kuin maanhankintalain alaisessa rakentamisessa, ja Suomeen nousi tuhansittain uusia noppamaisia harjakattoisia pientaloja.
Opinnäytetyössäni tutkin jälleenrakennuskauden, eli 1940- ja 50 -lukujen pientalorakentamista ja arkkitehtuuria Suomessa, sekä aikakauden yhteiskunnallisia toimia ja muutoksia, ja niiden vaikutuksia asumiseen ja rakentamiseen. Esittelen työssäni tuon ajan tyyppitalojen tyypillisiä piirteitä ja rakenneratkaisuja, sekä rakentamisessa ja sisustuksessa käytettyjä materiaaleja. Pyrin antamaan ohjeita siitä, miten korjata jälleenrakennuskauden tyyppitaloja perinteistä, hengittävää rakennustapaa kunnioittaen, ja mitä seikkoja tulee huomioida korjauksia suunniteltaessa.
Suomessa vallitsi sotiemme jälkeen valtava asuntopula, joka johtui rauhanehtoina olleista aluemenetyksistä ja sodasta aiheutuneista aineellisista vahingoista. Jälleenrakennustoimia suoritettiin jo sodan aikana, mutta rauhan tultua oli aika tarttua massiiviseen jälleenrakennusurakkaan. Eduskunta asetti vuonna 1945 maanhankintalain, jonka nojalla Suomeen perustettiin noin 100 000 uutta asutustilaa rintamamiehille, siirtoväelle ja sotaleskille. Eri tahot julkaisivat tyyppipiirustuksia, joiden mukaan monet eri tasoiset rakentajat alkoivat rakentaa taloja uusille tiloilleen. Tyyppitalopiirustusten käyttö yleistyi myös muussa kuin maanhankintalain alaisessa rakentamisessa, ja Suomeen nousi tuhansittain uusia noppamaisia harjakattoisia pientaloja.
Opinnäytetyössäni tutkin jälleenrakennuskauden, eli 1940- ja 50 -lukujen pientalorakentamista ja arkkitehtuuria Suomessa, sekä aikakauden yhteiskunnallisia toimia ja muutoksia, ja niiden vaikutuksia asumiseen ja rakentamiseen. Esittelen työssäni tuon ajan tyyppitalojen tyypillisiä piirteitä ja rakenneratkaisuja, sekä rakentamisessa ja sisustuksessa käytettyjä materiaaleja. Pyrin antamaan ohjeita siitä, miten korjata jälleenrakennuskauden tyyppitaloja perinteistä, hengittävää rakennustapaa kunnioittaen, ja mitä seikkoja tulee huomioida korjauksia suunniteltaessa.