Isä, mitä sinulle kuuluu? - Kyselytutkimus isien jaksamisesta
Murto, Kirsi; De Arruda Camara, Caio (2013)
Murto, Kirsi
De Arruda Camara, Caio
Laurea-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404244750
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404244750
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piirin kanssa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä tietoa kvantitatiivisella tutkimusmenetelmällä isien tämän hetkisestä hyvinvoinnista, jaksamisesta sekä tuen tarpeesta. Mannerheimin Lastensuojeluliitto toteutti vuonna 2008 ”Mitä kuuluu isä?” –kyselyn. Nyt opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa vertailevaa tietoa, oliko isien hyvinvoinnissa tapahtunut muutosta viiden vuoden aikana.
Tutkimusmuotona käytettiin kyselylomaketta ja kysely toteutettiin www-kyselynä 28.3–11.4.2013. Kyselylomake sisälsi suljettuja kysymyksiä, mielipideväittämiä sekä yhden avoimen kysymyksen kehitysehdotuksia varten. Tulokset analysoitiin käyttämällä SPSS- ja Excel-tilasto-ohjelmaa. Kyselyyn vastasi 75 isää.
Yleisesti ottaen isät kokivat jaksavansa vanhempina erittäin hyvin. Suurin osa isistä piti keskustelua omasta jaksamisesta tärkeänä. Isien oma perhe nousi merkittävimmäksi tekijäksi, kun puhutaan jaksamisen tuesta. Tutkimuksessa tuli esille, että parantamisen varaa isien tukemisessa olisi neuvoloilla, synnytyssairaaloilla sekä perhevalmennuksessa.
Isät pystyivät vaikuttamaan omaan jaksamiseensa erityisesti vaikuttamalla ruokavalioon, fyysiseen kuntoon, liikuntaan ja isä-lapsisuhteeseen. Vähiten pystyttiin vaikuttamaan uneen, omaan aikaan, harrastuksiin ja stressiin. Samat tekijät toimivat myös tärkeinä voimavaratekijöinä. Tekijät, jotka tukivat isien voimavaroja, olivat puoliso, perhe, lähisuku ja ystävät. Taloudellisella ja sosiaalisella tuella oli merkitystä isyyden tukemisessa, kuten isyysvapaan, vanhempainvapaan ja hoitovapaan mahdollisuudella.
Isät osallistuivat aktiivisimmin Mannerheimin Lastensuojeluliiton, seurakunnan ja kunnan tarjoamaan isä-lapsi-toimintaan. Isät kokivat isä-lapsi-toiminnan tukeneen miehenä ja vanhempana jaksamisessa, parisuhteessa, oman asuinalueen tuntemuksessa ja lapsen kanssa enemmän vietetyssä ajassa. Noin 40 prosentilla vastanneilla ei ollut kokemusta isä-lapsi-toiminnasta.
Tulosten pohjalta saatiin esille kehitysehdotuksia isä-lapsi-toimintaan avointa kysymystä käyttäen. Kehitysehdotuksia ei analysoitu, vaan ne tuotiin ainoastaan esille työelämän edustajal-le. Opinnäytetyön tutkimustuloksia ei voida pitää vertailukelpoisina vuonna 2008 tehdyn kyselyn kanssa, koska kyselymme oli Uudenmaan alueelle suunnattu ja aikaisempi tutkimus oli maanlaajuinen.
Tutkimusmuotona käytettiin kyselylomaketta ja kysely toteutettiin www-kyselynä 28.3–11.4.2013. Kyselylomake sisälsi suljettuja kysymyksiä, mielipideväittämiä sekä yhden avoimen kysymyksen kehitysehdotuksia varten. Tulokset analysoitiin käyttämällä SPSS- ja Excel-tilasto-ohjelmaa. Kyselyyn vastasi 75 isää.
Yleisesti ottaen isät kokivat jaksavansa vanhempina erittäin hyvin. Suurin osa isistä piti keskustelua omasta jaksamisesta tärkeänä. Isien oma perhe nousi merkittävimmäksi tekijäksi, kun puhutaan jaksamisen tuesta. Tutkimuksessa tuli esille, että parantamisen varaa isien tukemisessa olisi neuvoloilla, synnytyssairaaloilla sekä perhevalmennuksessa.
Isät pystyivät vaikuttamaan omaan jaksamiseensa erityisesti vaikuttamalla ruokavalioon, fyysiseen kuntoon, liikuntaan ja isä-lapsisuhteeseen. Vähiten pystyttiin vaikuttamaan uneen, omaan aikaan, harrastuksiin ja stressiin. Samat tekijät toimivat myös tärkeinä voimavaratekijöinä. Tekijät, jotka tukivat isien voimavaroja, olivat puoliso, perhe, lähisuku ja ystävät. Taloudellisella ja sosiaalisella tuella oli merkitystä isyyden tukemisessa, kuten isyysvapaan, vanhempainvapaan ja hoitovapaan mahdollisuudella.
Isät osallistuivat aktiivisimmin Mannerheimin Lastensuojeluliiton, seurakunnan ja kunnan tarjoamaan isä-lapsi-toimintaan. Isät kokivat isä-lapsi-toiminnan tukeneen miehenä ja vanhempana jaksamisessa, parisuhteessa, oman asuinalueen tuntemuksessa ja lapsen kanssa enemmän vietetyssä ajassa. Noin 40 prosentilla vastanneilla ei ollut kokemusta isä-lapsi-toiminnasta.
Tulosten pohjalta saatiin esille kehitysehdotuksia isä-lapsi-toimintaan avointa kysymystä käyttäen. Kehitysehdotuksia ei analysoitu, vaan ne tuotiin ainoastaan esille työelämän edustajal-le. Opinnäytetyön tutkimustuloksia ei voida pitää vertailukelpoisina vuonna 2008 tehdyn kyselyn kanssa, koska kyselymme oli Uudenmaan alueelle suunnattu ja aikaisempi tutkimus oli maanlaajuinen.