OTE Nuorten työpajojen työvalmentajien koulutustarpeet
Hartikainen, Kirsi (2014)
Hartikainen, Kirsi
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404174450
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404174450
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää nuorten työpajojen työvalmentajien ammatillisen kehityksen tarpeet. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Kouvolan kaupungin OTE Nuorten työpajat. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jonka aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastatteluteemat pohjautuivat työvalmennusta käsittelevään teoreettiseen aineistoon. Tut-kimuksen haastatteluun osallistui kahdeksan työvalmentajaa. Koska tutkimus oli yhden työpajan työvalmentajien kokemuksiin perustuvaa, ei tutkimuksen tuloksia voida pitää yleispätevänä tulkintana muille vastaaville sosiaalisen työllistämisen yksiköille.
Työvalmentajat kokivat olevansa oman ammattialansa (puuseppä, verhoilija) vahvoja ammattiosaajia. Työvalmentajien mielestä oman ammattialan koulutuspohja ja siihen liittyvä työkokemus eivät kuitenkaan riittäneet erityistä tukea tarvitsevien nuorten työvalmennuksessa. Nuoren oppimiseen vaikuttava elämäntilanne, vamma tai sairaus vaati työvalmentajalta valmennustilanteisiin lisää koulutusta. Työvalmentajat kokivat työvalmennuksen muuttuneen haastavammaksi toteuttaa ilman ohjaukseen liittyvää lisäkoulutusta.
Työvalmentajien koulutukselliset tarpeet tulivat tutkimuksessa selville. Jotta työvalmentajien motivaatio ammatilliseen kehittymiseen ja kouluttautumiseen saadaan säilytettyä, on työnantajan mahdollistettava koulutukseen pääsy yksilöllisten tarpeiden mukaan. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää työvalmentajien elämäntilanteeseen, aikaisempiin koulutuksiin sekä työhistoriaan. Työvalmentajat toivovat koulutusten tapahtuvan työajalla, mutta olivat myös motivoituneita omaehtoisiin koulutuksiin, mikäli he kokivat saavansa siitä itselleen ja työlleen tarpeeksi vastinetta. Koulutustarpeet muodostuivat työvalmentajien mielestä omasta halusta yhdistää työ ja oppiminen.
Työvalmentajat kokivat olevansa oman ammattialansa (puuseppä, verhoilija) vahvoja ammattiosaajia. Työvalmentajien mielestä oman ammattialan koulutuspohja ja siihen liittyvä työkokemus eivät kuitenkaan riittäneet erityistä tukea tarvitsevien nuorten työvalmennuksessa. Nuoren oppimiseen vaikuttava elämäntilanne, vamma tai sairaus vaati työvalmentajalta valmennustilanteisiin lisää koulutusta. Työvalmentajat kokivat työvalmennuksen muuttuneen haastavammaksi toteuttaa ilman ohjaukseen liittyvää lisäkoulutusta.
Työvalmentajien koulutukselliset tarpeet tulivat tutkimuksessa selville. Jotta työvalmentajien motivaatio ammatilliseen kehittymiseen ja kouluttautumiseen saadaan säilytettyä, on työnantajan mahdollistettava koulutukseen pääsy yksilöllisten tarpeiden mukaan. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää työvalmentajien elämäntilanteeseen, aikaisempiin koulutuksiin sekä työhistoriaan. Työvalmentajat toivovat koulutusten tapahtuvan työajalla, mutta olivat myös motivoituneita omaehtoisiin koulutuksiin, mikäli he kokivat saavansa siitä itselleen ja työlleen tarpeeksi vastinetta. Koulutustarpeet muodostuivat työvalmentajien mielestä omasta halusta yhdistää työ ja oppiminen.