Saattohoidossa olevan potilaan itsemääräämisoikeuden toteutuminen
Rantala, Anna-Sisko (2014)
Rantala, Anna-Sisko
Vaasan ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404164439
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404164439
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten saattohoidossa olevan potilaan itsemääräämisoikeus toteutuu ja miten itsemääräämisoikeuden toteutumista voitaisiin kehittää. Kohderyhmänä tässä tutkimuksessa oli hoitohenkilökunta kahdella Vaasan kaupunginsairaalan osastolla.
Tutkimuksen aineisto kerättiin tätä tutkimusta varten kehitetyllä kyselylomakkeella. Kyselylomake sisälsi kaksikymmentäyksi strukturoitua väittämää saattohoidossa olevan potilaan itsemääräämisoikeuden toteutumisesta ja yhden avoimen kysymyksen saattohoitopotilaan itsemääräämisoikeuden toteutumisen kehittämisestä. Vastausprosentiksi muodostui 83. Strukturoiduilla kysymyksillä saadut tulokset analysoitiin tilastollisia menetelmiä käyttäen ja avoimen kysymyksen vastaukset laadullisen sisällönanalyysin avulla.
Saattohoidossa olevan potilaan itsemääräämisoikeus toteutui hoitohenkilökunnan mielestä kokonaisuudessaan hyvin. Potilasta rohkaistiin ilmaisemaan mielipiteensä, hänellä oli useimmiten mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon ja häntä hoidettiin yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Heikoiten toteutui riittävä tiedon antaminen potilaille, erityisesti hoidoista ja niiden vaikutuksista.
Hoitohenkilökunta nosti esille itsemääräämisoikeuden toteutumisen kehittämisen keinona muun muassa potilaiden tahdon aktiivisen selvittämisen keskustelemalla ja tahtoa kyselemällä. Merkittävä osa vastaajista kiinnitti huomiota tiedon antamiseen potilaille sekä omaisille. Tiedottamisen tulisi hoitajien mukaan olla riittävää ja selkeää, ja myös itsemääräämisoikeudesta tulisi mainita. Hoitajat toivat esille yhteistyön eri yhteistyökumppaneiden kanssa. Yhteistyön kehittäminen myös potilaan, omaisten, hoitajien ja lääkäreiden kesken nähtiin tärkeänä, ja hoitoneuvottelujen merkitystä korostettiin. Vastauksissa mainittiin myös selkeä kirjaaminen sekä työvoiman ja ajan lisääminen.
Tutkimuksen aineisto kerättiin tätä tutkimusta varten kehitetyllä kyselylomakkeella. Kyselylomake sisälsi kaksikymmentäyksi strukturoitua väittämää saattohoidossa olevan potilaan itsemääräämisoikeuden toteutumisesta ja yhden avoimen kysymyksen saattohoitopotilaan itsemääräämisoikeuden toteutumisen kehittämisestä. Vastausprosentiksi muodostui 83. Strukturoiduilla kysymyksillä saadut tulokset analysoitiin tilastollisia menetelmiä käyttäen ja avoimen kysymyksen vastaukset laadullisen sisällönanalyysin avulla.
Saattohoidossa olevan potilaan itsemääräämisoikeus toteutui hoitohenkilökunnan mielestä kokonaisuudessaan hyvin. Potilasta rohkaistiin ilmaisemaan mielipiteensä, hänellä oli useimmiten mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon ja häntä hoidettiin yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Heikoiten toteutui riittävä tiedon antaminen potilaille, erityisesti hoidoista ja niiden vaikutuksista.
Hoitohenkilökunta nosti esille itsemääräämisoikeuden toteutumisen kehittämisen keinona muun muassa potilaiden tahdon aktiivisen selvittämisen keskustelemalla ja tahtoa kyselemällä. Merkittävä osa vastaajista kiinnitti huomiota tiedon antamiseen potilaille sekä omaisille. Tiedottamisen tulisi hoitajien mukaan olla riittävää ja selkeää, ja myös itsemääräämisoikeudesta tulisi mainita. Hoitajat toivat esille yhteistyön eri yhteistyökumppaneiden kanssa. Yhteistyön kehittäminen myös potilaan, omaisten, hoitajien ja lääkäreiden kesken nähtiin tärkeänä, ja hoitoneuvottelujen merkitystä korostettiin. Vastauksissa mainittiin myös selkeä kirjaaminen sekä työvoiman ja ajan lisääminen.