Odottavan perheen kokemuksia äitiysneuvolan tuesta, kun on herännyt epäilys sikiön poikkeavuudesta.
Metsämäki, Eveliina; Suvanto, Katja (2014)
Metsämäki, Eveliina
Suvanto, Katja
Turun ammattikorkeakoulu
2014
Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404104163
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404104163
Tiivistelmä
Jokainen vauvaa odottava vanhempi toivoo, että syntyvä lapsi olisi terve. Aina tämä toive ei kuitenkaan toteudu, vaan vauvalla todetaan jo sikiöaikana tai heti syntymän jälkeen jokin poikkeama. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen tilastoraportista 1993-2010 käy ilmi, että vuosittain reilulla 2000 vastasyntyneellä todettiin merkittäviä epämuodostumia. Kuntien on pitänyt järjestää seulonta-asetuksen mukaiset sikiöseulonnat vuoden 2010 alusta lähtien.
Kun vauvaa odottava pariskunta saa tiedon siitä, että sikiöllä on todettu jokin epämuodostuma, joutuvat he miettimään monia asioita; halutaanko lisätutkimuksia vai jatketaanko raskautta ilman niitä, keskeytetäänkö raskaus ja joissain tapauksissa ryhdytäänkö kokeellisiin kohdunsisäisiin hoitoihin. Raskautta seurataan, poikkeavuudesta huolimatta, myös neuvolassa. Tuen antajina ovat tällöin synnytyssairaalan henkilökunnan lisäksi myös äitiysneuvolan terveydenhoitaja sekä lääkäri.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sikiöseulonnoissa poikkeavan tuloksen saaneiden vanhempien kokemuksia ja odotuksia äitiysneuvolan tuesta raskausaikana. Tavoitteena on tiedon avulla vastata paremmin poikkeavaa lasta odottavien perheiden tuen tarpeisiin äitiysneuvolassa. Tutkimuksen aineistona käytettiin tutkimukseen osallistuneiden (n=10) vapaamuotoisia esseitä kokemuksistaan. Tutkimukseen osallistumisen kriteerinä oli omakohtainen kokemus raskaudenaikana todetusta sikiöpoikkeavuudesta, sekä päätös raskauden jatkamisesta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tuloksista selvisi, että vanhemmilla heräsi suuri tiedon ja keskustelun tarve. Vanhemmat toivat esiin neuvolan perusraskauden seurannan tärkeyden siitä huolimatta, että he olivat hoidossa myös erikoissairaanhoidossa. Terveydenhoitajan empaattisuus ja vanhempien tunne kuulluksi tulemisesta saivat vanhemmat tuntemaan tulleensa välitetyksi. Poikkeavan tuloksen saaneita perheitä ei saisi jättää yksin, vaan heitä pitäisi osata tukea yksilöllisesti koko raskauden ajan.
Kun vauvaa odottava pariskunta saa tiedon siitä, että sikiöllä on todettu jokin epämuodostuma, joutuvat he miettimään monia asioita; halutaanko lisätutkimuksia vai jatketaanko raskautta ilman niitä, keskeytetäänkö raskaus ja joissain tapauksissa ryhdytäänkö kokeellisiin kohdunsisäisiin hoitoihin. Raskautta seurataan, poikkeavuudesta huolimatta, myös neuvolassa. Tuen antajina ovat tällöin synnytyssairaalan henkilökunnan lisäksi myös äitiysneuvolan terveydenhoitaja sekä lääkäri.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sikiöseulonnoissa poikkeavan tuloksen saaneiden vanhempien kokemuksia ja odotuksia äitiysneuvolan tuesta raskausaikana. Tavoitteena on tiedon avulla vastata paremmin poikkeavaa lasta odottavien perheiden tuen tarpeisiin äitiysneuvolassa. Tutkimuksen aineistona käytettiin tutkimukseen osallistuneiden (n=10) vapaamuotoisia esseitä kokemuksistaan. Tutkimukseen osallistumisen kriteerinä oli omakohtainen kokemus raskaudenaikana todetusta sikiöpoikkeavuudesta, sekä päätös raskauden jatkamisesta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tuloksista selvisi, että vanhemmilla heräsi suuri tiedon ja keskustelun tarve. Vanhemmat toivat esiin neuvolan perusraskauden seurannan tärkeyden siitä huolimatta, että he olivat hoidossa myös erikoissairaanhoidossa. Terveydenhoitajan empaattisuus ja vanhempien tunne kuulluksi tulemisesta saivat vanhemmat tuntemaan tulleensa välitetyksi. Poikkeavan tuloksen saaneita perheitä ei saisi jättää yksin, vaan heitä pitäisi osata tukea yksilöllisesti koko raskauden ajan.