TAPAUSTUTKIMUS MIELENTERVEYSKUNTOUTUJAN ERISTÄMISKOKEMUKSISTA JA EHDOTUKSISTA PURKUKESKUSTELUN TOTEUTTAMISEEN
Hämäläinen, Kaisu (2014)
Hämäläinen, Kaisu
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404073972
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404073972
Tiivistelmä
Tietoisuus potilaiden negatiivisista eristämiskokemuksista psykiatrisen sairaalahoidon aikana on noussut esiin sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Kansainvälisesti on tunnistettu tarve kehittää turvallisia hoitotyön menetelmiä, joista yksi on eristämisen purkukeskustelun tarjoaminen eristämisen kokeneelle. Tutkimusten mukaan purkukeskustelu ei ole vielä säännöllinen hoitotyön menetelmä eristämisen jälkeen. Opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata mielenterveyskuntoutujan kokemuksia eristämisestä sekä ehdotuksia purkukeskustelun toteuttamiseen. Tarkoituksena oli tuottaa tietoa, jota voi hyödyntää purkukeskustelun kehittämiseen. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena ja aineistona käytettiin teemahaastatteluja sekä kirjallisia aineistoja. Analyysimenetelmänä oli induktiivinen sisällönanalyysi.
Eristämiseen kuntoutujalla liittyi kokemuksia henkilökunnan toiminnasta, eristystilasta, pelon tunteista ja muutoksista omassa voinnissa. Kuntoutuja kertoi tulleensa epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi ja koki eristämisen mielivaltaisena ja perusteettomana toimenpiteenä. Eristystilaa hän piti virikkeettömänä ja epämukavana. Eristämiskokemus oli aiheuttanut pelkoa mm. henkilökuntaa ja tapahtuman uudelleen toistumista kohtaan. Hän kuvasi kokemuksen vaikuttaneen itseluottamukseen ja omaan minäkuvaan. Kuntoutuja toi esiin ehdotuksia liittyen purkukeskustelun tarjoamiseen, käytännön järjestelyihin sekä kokemuksen käsittelyyn. Hän esitti purkukeskustelua säännölliseksi hoitotyön menetelmäksi, joka olisi yksilöllisesti kuntoutujan tarpeesta lähtöisin suunniteltu mm. osallistujien ja ajankohdan osalta. Hän koki, että purkukeskustelussa olisi hyvä käydä läpi itse tapahtuma, mutta myös lisätä kuntoutujan ymmärrystä oman sairautensa suhteen sekä käydä läpi traumaattisia tunteita, joita kokemus kuntoutujassa herätti.
Tutkimuksia mielenterveyskuntoutujien eristämiskokemuksista on tehty, mutta niiden vaikutusta kuntoutujan kokemaan elämänlaatuun ei ole juurikaan tutkittu. Jatkossa on tärkeää saada tietoa purkukeskustelukokemuksista ja kyseisen menetelmän toimivuudesta ja tehokkuudesta edesauttaa traumaattisesta kokemuksesta toipumista. Koska tapaustutkimuksen tuloksia ei voida pitää yleistettävinä, toimii tutkimuksessa tarkastellut näkökulmat jatkotutkimushaasteina.
Eristämiseen kuntoutujalla liittyi kokemuksia henkilökunnan toiminnasta, eristystilasta, pelon tunteista ja muutoksista omassa voinnissa. Kuntoutuja kertoi tulleensa epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi ja koki eristämisen mielivaltaisena ja perusteettomana toimenpiteenä. Eristystilaa hän piti virikkeettömänä ja epämukavana. Eristämiskokemus oli aiheuttanut pelkoa mm. henkilökuntaa ja tapahtuman uudelleen toistumista kohtaan. Hän kuvasi kokemuksen vaikuttaneen itseluottamukseen ja omaan minäkuvaan. Kuntoutuja toi esiin ehdotuksia liittyen purkukeskustelun tarjoamiseen, käytännön järjestelyihin sekä kokemuksen käsittelyyn. Hän esitti purkukeskustelua säännölliseksi hoitotyön menetelmäksi, joka olisi yksilöllisesti kuntoutujan tarpeesta lähtöisin suunniteltu mm. osallistujien ja ajankohdan osalta. Hän koki, että purkukeskustelussa olisi hyvä käydä läpi itse tapahtuma, mutta myös lisätä kuntoutujan ymmärrystä oman sairautensa suhteen sekä käydä läpi traumaattisia tunteita, joita kokemus kuntoutujassa herätti.
Tutkimuksia mielenterveyskuntoutujien eristämiskokemuksista on tehty, mutta niiden vaikutusta kuntoutujan kokemaan elämänlaatuun ei ole juurikaan tutkittu. Jatkossa on tärkeää saada tietoa purkukeskustelukokemuksista ja kyseisen menetelmän toimivuudesta ja tehokkuudesta edesauttaa traumaattisesta kokemuksesta toipumista. Koska tapaustutkimuksen tuloksia ei voida pitää yleistettävinä, toimii tutkimuksessa tarkastellut näkökulmat jatkotutkimushaasteina.