Geotekniikka - maaluokituksesta geoteknisen suunnittelun perusteisiin
Myllykoski, Johannes (2014)
Myllykoski, Johannes
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201403253495
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201403253495
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia geotekniikkaan keskeisesti kuuluvia maaluokitusta, pohjatutkimusmenetelmiä sekä eurokoodin mukaisia geoteknisen suunnittelun perusteita. Tarkoituksena oli myös selvittää, miten maaperästä saadaan tarvittavat tiedot maaluokitusta ja geoteknistä suunnittelua varten. Työ laadittiin tutustumalla alan kirjallisuuteen.
Työn alussa esiteltiin maaluokitus vanhan geoteknisen maaluokituksen ja eurokoodien mukaisen ISO-maaluokituksen mukaan sekä vertailtiin näitä kahta luokitusmenetelmää keskenään. Seuraavaksi käytiin läpi luokitusmenetelmissä ja geoteknisessä suunnittelussa tarvittavien tietojen hankkiminen erilaisin pohjatutkimusmenetelmin. Lopuksi esiteltiin eurokoodin mukaisessa geoteknisessä suunnittelussa noudatettavat perusperiaatteet.
ISO-luokituksen ja geoteknisen luokituksen välillä havaittiin eroja, joiden perusteella ISO-luokitukseen siirtyminen vaatii asianosaiselta perehtymistä uuteen luokitusmenetelmään. Geoteknisen luokituksen D50-määritysmenetelmä vaihtuu ISO-luokituksessa nomogrammimenetelmään. ISO-luokitus ei myöskään tunne moreenimaalajeja.
Pohjatutkimusmenetelmien osalta huomattiin, että maastossa tehtäviin tutkimusmenetelmiin kuuluu lukuisia erilaisia kairausmenetelmiä. Suomessa yleisin menetelmä on painokairaus. Kairausmenetelmistä siipikairaus on tärkeä leikkauslujuuden mittaustapa. Laboratoriossa tehtäviin tutkimuksiin liittyy oleellisesti menetelmän teoriapohja, joka on syytä tuntea virheiden välttämiseksi.
Geoteknisen suunnittelun eurooppalaisen standardin Eurokoodi 7 todettiin ohjeistavan varsinaisen suunnittelun lisäksi pohjatutkimusta ja maaluokitusta. Eurokoodin mukainen suunnittelu perustuu osavarmuuslukumenettelyyn.
Työn alussa esiteltiin maaluokitus vanhan geoteknisen maaluokituksen ja eurokoodien mukaisen ISO-maaluokituksen mukaan sekä vertailtiin näitä kahta luokitusmenetelmää keskenään. Seuraavaksi käytiin läpi luokitusmenetelmissä ja geoteknisessä suunnittelussa tarvittavien tietojen hankkiminen erilaisin pohjatutkimusmenetelmin. Lopuksi esiteltiin eurokoodin mukaisessa geoteknisessä suunnittelussa noudatettavat perusperiaatteet.
ISO-luokituksen ja geoteknisen luokituksen välillä havaittiin eroja, joiden perusteella ISO-luokitukseen siirtyminen vaatii asianosaiselta perehtymistä uuteen luokitusmenetelmään. Geoteknisen luokituksen D50-määritysmenetelmä vaihtuu ISO-luokituksessa nomogrammimenetelmään. ISO-luokitus ei myöskään tunne moreenimaalajeja.
Pohjatutkimusmenetelmien osalta huomattiin, että maastossa tehtäviin tutkimusmenetelmiin kuuluu lukuisia erilaisia kairausmenetelmiä. Suomessa yleisin menetelmä on painokairaus. Kairausmenetelmistä siipikairaus on tärkeä leikkauslujuuden mittaustapa. Laboratoriossa tehtäviin tutkimuksiin liittyy oleellisesti menetelmän teoriapohja, joka on syytä tuntea virheiden välttämiseksi.
Geoteknisen suunnittelun eurooppalaisen standardin Eurokoodi 7 todettiin ohjeistavan varsinaisen suunnittelun lisäksi pohjatutkimusta ja maaluokitusta. Eurokoodin mukainen suunnittelu perustuu osavarmuuslukumenettelyyn.