”Me halutaan auttaa!” : lastentarhanopettajien kokemuksia huolen puheeksi ottamisesta Satakunnan alueella
Järvelä, Sanna (2014)
Järvelä, Sanna
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201403173248
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201403173248
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin lastentarhanopettajien kokemuksia huolen puheeksi ottamisen käytännöistä, haasteista ja kehittämistarpeista sekä koulutuksen merkitystä ja kehittämistarpeita suhteessa huolen puheeksi ottamiseen ja varhaiseen tukeen.
Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluin kahdessa ryhmähaastattelussa toukokuussa 2013. Tiedonantajina toimivat neljä Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikön lastentarhanopettajan koulutuksesta valmistunutta lastentarhanopettajaa/kasvatustieteen kandidaattia sekä neljä Satakunnan ammattikorkeakoulun Porin yksikön sosiaalialan koulutusohjelmasta valmistunutta sosionomia (AMK). Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Lastentarhanopettajat kokivat, että erityistarpeisiin liittyvää huolta ja lastensuojelullista huolta on hyvin erilaista ottaa puheeksi. Lastensuojelullisen huolen puheeksi ottaminen koettiin usein helpompana. Huolen voi nostaa puheeksi esimerkiksi osoittamalla huoli käytännön toiminnan kautta, pyytämällä tai tarjoamalla vanhemmille apua, ohjaamalla vanhempia itse nostamaan huoli esille tai tarttumalla hetkiin, jolloin vanhemmat itse puhuvat huolen aiheesta. Merkittävää tukea huolen puheeksi ottamiselle antavat vilkas ja avoin vuorovaikutussuhde ja yhteistyö perheen kanssa, aloituskeskustelut, lapsen varhaiskasvatussuunnitelma sekä esiopetuksen oppimissuunnitelma. Parhaimman tuen antavat työkaverit. Huolen puheeksi ottamisen haasteiksi koettiin muun muassa vanhempien reaktiot, erityistilanteet, kuten yhteisen kielen puuttuminen, sekä vaitiolovelvollisuus ja tietosuoja. Haasteena ja kehittämistarpeena nähtiin myös sijaisten asema sekä työntekijöiden vaihtuvuus. Sosiaalialan koulutuksesta valmistuneet lastentarhanopettajat näkivät kehittämistarpeita työnkuvassaan. Huomiota tulisi kiinnittää siihen, miten lasta ja perhettä voitaisiin tukea entistä paremmin.
Lastentarhanopettajien mukaan yliopistolla huolen puheeksi ottamista käsiteltiin varhaiserityiskurssilla, aikuispsykologiassa ja sosiologissa huoli- ja liikennevalolomakkeen ja lastensuojeluilmoituksen tekemisen kautta. Ammattikorkeakoulussa käsiteltiin huolen vyöhykkeitä ja huolilomaketta sosiaalityön kurssilla. Aihetta oli käsitelty myös draaman keinoin. Koulutus oli tuonut vahvistusta muun muassa ajattelun ja ymmärryksen taitoon, perheen kunnioittamiseen sekä vuorovaikutustaitoihin. Koulutukseen liittyviksi kehittämistarpeiksi nostettiin monikulttuurisuus- ja lastensuojeluopinnot. Lisäksi ohjaus vanhempien tunnereaktioiden vastaanottamiseen ja omien tunteiden hallintaan vaikeissa tilanteissa nähtiin tervetulleena.
Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluin kahdessa ryhmähaastattelussa toukokuussa 2013. Tiedonantajina toimivat neljä Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikön lastentarhanopettajan koulutuksesta valmistunutta lastentarhanopettajaa/kasvatustieteen kandidaattia sekä neljä Satakunnan ammattikorkeakoulun Porin yksikön sosiaalialan koulutusohjelmasta valmistunutta sosionomia (AMK). Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Lastentarhanopettajat kokivat, että erityistarpeisiin liittyvää huolta ja lastensuojelullista huolta on hyvin erilaista ottaa puheeksi. Lastensuojelullisen huolen puheeksi ottaminen koettiin usein helpompana. Huolen voi nostaa puheeksi esimerkiksi osoittamalla huoli käytännön toiminnan kautta, pyytämällä tai tarjoamalla vanhemmille apua, ohjaamalla vanhempia itse nostamaan huoli esille tai tarttumalla hetkiin, jolloin vanhemmat itse puhuvat huolen aiheesta. Merkittävää tukea huolen puheeksi ottamiselle antavat vilkas ja avoin vuorovaikutussuhde ja yhteistyö perheen kanssa, aloituskeskustelut, lapsen varhaiskasvatussuunnitelma sekä esiopetuksen oppimissuunnitelma. Parhaimman tuen antavat työkaverit. Huolen puheeksi ottamisen haasteiksi koettiin muun muassa vanhempien reaktiot, erityistilanteet, kuten yhteisen kielen puuttuminen, sekä vaitiolovelvollisuus ja tietosuoja. Haasteena ja kehittämistarpeena nähtiin myös sijaisten asema sekä työntekijöiden vaihtuvuus. Sosiaalialan koulutuksesta valmistuneet lastentarhanopettajat näkivät kehittämistarpeita työnkuvassaan. Huomiota tulisi kiinnittää siihen, miten lasta ja perhettä voitaisiin tukea entistä paremmin.
Lastentarhanopettajien mukaan yliopistolla huolen puheeksi ottamista käsiteltiin varhaiserityiskurssilla, aikuispsykologiassa ja sosiologissa huoli- ja liikennevalolomakkeen ja lastensuojeluilmoituksen tekemisen kautta. Ammattikorkeakoulussa käsiteltiin huolen vyöhykkeitä ja huolilomaketta sosiaalityön kurssilla. Aihetta oli käsitelty myös draaman keinoin. Koulutus oli tuonut vahvistusta muun muassa ajattelun ja ymmärryksen taitoon, perheen kunnioittamiseen sekä vuorovaikutustaitoihin. Koulutukseen liittyviksi kehittämistarpeiksi nostettiin monikulttuurisuus- ja lastensuojeluopinnot. Lisäksi ohjaus vanhempien tunnereaktioiden vastaanottamiseen ja omien tunteiden hallintaan vaikeissa tilanteissa nähtiin tervetulleena.