"Se vaatii oman aikansa tottua vieraaseen" : Huostaan otetun lapsen kotiutuminen sijaisäitien näkökulmasta
Suokas, Marja (2014)
Suokas, Marja
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201403072937
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201403072937
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aihe on ajankohtainen, sillä huostaanotot ovat yhä lisääntyneet ja perhehoidosta on tullut huostaan otetun lapsen ensisijainen sijoituspaikka. Sijaisperheiden onkin tärkeä tietää lapsen kotiutumiseen vaikuttavista tekijöistä osatakseen yhä paremmin tehdä haasteellista työtään.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia huostaan otettujen lasten kotiutumisen kokemuksia sijaisperheeseen. Kotiutuminen uuteen perheeseen voi olla sijoitetulle lapselle haasteellista. Tutkinkin työssäni, pystytäänkö lapsen kanssa käsittelemään huostaanottoa. Lisäksi etsin tietoa, mitkä tekijät helpottavat lapsen kotiutumista ja mitkä taas voivat vaikeuttaa sitä.
Tutkimus oli laadullinen ja menetelmänä käytin teemahaastattelua. Tutkimukseeni osallistui yhdeksän sijaisäitiä eri puolelta Suomea. Haastattelin heitä erilaisissa vapaamuotoisissa kokoontumisissa kesän 2013 aikana.
Tutkimuksessa selvisi, että sijaisperheessä kyetään käsittelemään huostaanottoa, mutta siihen kuluu aikaa. Huostaanoton puheeksiotto näyttikin olevan vahva merkki lapsen kotiutumisprosessissa. Lapsen kokema turvallisuus, sijaissisaruus, perheen hyväksyvä asenne sekä avoimuus olivat sijaisäitien mielestä vahvoja kotiuttajia. Myös sukulaissijoitus, lapsen hyvä suhde biologisiin vanhempiin, läsnä oleva sijaisisä ja lapsen kaveruussuhteet tulivat esiin lasta kotiuttavina tekijöinä. Lapsen lojaalius ja moniongelmallisuus, väärät olettamukset sijaisvanhemmuudesta, liian nopealla aikataululla tapahtunut sijoitus sekä erilaisuuden tunne olivat keskeisiä kotiutumista vaikeuttavia tekijöitä.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia huostaan otettujen lasten kotiutumisen kokemuksia sijaisperheeseen. Kotiutuminen uuteen perheeseen voi olla sijoitetulle lapselle haasteellista. Tutkinkin työssäni, pystytäänkö lapsen kanssa käsittelemään huostaanottoa. Lisäksi etsin tietoa, mitkä tekijät helpottavat lapsen kotiutumista ja mitkä taas voivat vaikeuttaa sitä.
Tutkimus oli laadullinen ja menetelmänä käytin teemahaastattelua. Tutkimukseeni osallistui yhdeksän sijaisäitiä eri puolelta Suomea. Haastattelin heitä erilaisissa vapaamuotoisissa kokoontumisissa kesän 2013 aikana.
Tutkimuksessa selvisi, että sijaisperheessä kyetään käsittelemään huostaanottoa, mutta siihen kuluu aikaa. Huostaanoton puheeksiotto näyttikin olevan vahva merkki lapsen kotiutumisprosessissa. Lapsen kokema turvallisuus, sijaissisaruus, perheen hyväksyvä asenne sekä avoimuus olivat sijaisäitien mielestä vahvoja kotiuttajia. Myös sukulaissijoitus, lapsen hyvä suhde biologisiin vanhempiin, läsnä oleva sijaisisä ja lapsen kaveruussuhteet tulivat esiin lasta kotiuttavina tekijöinä. Lapsen lojaalius ja moniongelmallisuus, väärät olettamukset sijaisvanhemmuudesta, liian nopealla aikataululla tapahtunut sijoitus sekä erilaisuuden tunne olivat keskeisiä kotiutumista vaikeuttavia tekijöitä.