Viisivuotiaan käsityksiä hyvästä elämästä
Jokela, Mari; Kalliosaari, Maarit (2014)
Jokela, Mari
Kalliosaari, Maarit
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2014
Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201402212545
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201402212545
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Jokela, Mari & Kalliosaari, Maarit. Viisivuotiaan käsityksiä hyvästä elämästä. Kevät 2014, 56 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosiaali- ja kasvatusalan suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, mitä viisivuotiaan päiväkotilapsen mielestä tarvitaan, jotta perheessä olisi hyvä olla, ja mikä tekee hänet onnelliseksi. Myös viisivuotiaan osallisuuden mahdollisuus oli osa tutkimusta eli se, miten viisivuotias voi vaikuttaa oman äänensä kuulluksi saamiseen. Työn otsikoksi muotoutui lopulta ”Viisivuotiaan käsityksiä hyvästä elämästä”. Hyvän elämän määrittelyä selvitettiin haastattelututkimuksesta esiin nousseiden teemojen pohjalta. Pääteemoiksi nousivat perhe, koti, päiväkoti, ystävät ja leikki.
Haastatteluaineistoa koottiin vuoden 2012 syksyn työharjoittelun myötä. Haastateltiin kahtakymmentäneljää viisivuotiasta päiväkotilasta, joiden vanhemmilta saatiin luvat haastatteluun sekä tutkimusluvan kunnan varhaiskasvatusjohtajalta.
Aineistonkeruumenetelmänä on teemahaastattelu ja aineistolähtöinen sisällönanalyysi tehtiin haastatteluista. Tulokset koottiin yhdessä ja niiden perusteella päädyttiin viiteen pääteemaan, joita käsiteltiin tarkemmin niin teorian kuin haastatteluaineistoista nousseiden vastausten perusteella.
Päätulokset koostuivat hyvin arkisten ja pienten asioiden tärkeydestä viisivuotiaan lapsen maailmassa. Mitään ihmeellisyyksiä ei tarvita, vaikka osa haastatteluiden vastauksista olikin mielikuvitusrikkaita.
Johtopäätöksenä lasten vastauksista tutkimus osoitti, että vaikka lapset ovat samanikäisiä, niin heidän persoonallisuuksissaan ja ajattelukyvyissään oli huomattavia eroja: toiset vastailivat hyvinkin konkreettisesti, toisilla taas oli jo havaittavissa abstraktimman ajattelun kykyä. Lasten vastauksista ilmeni myös heidän kykynsä käyttää mielikuvitusta ja kyvystä heittäytyä mielikuvitukseen maailmaan. Tutkimuksen suurimpana johtopäätöksenä voi todeta sen, että pienet asiat riittävät viisivuotiaan päiväkotilapsen iloisuuteen ja surullisuuteen. Hyvä elämä vaadi isoja asioita, perheen yhdessä olo ja perusasioiden kunnossa olo riittää.
Asiasanat: päiväkotilapsi, hyvä elämä, perhe, koti, ystävät, leikki
Jokela, Mari & Kalliosaari, Maarit. Viisivuotiaan käsityksiä hyvästä elämästä. Kevät 2014, 56 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosiaali- ja kasvatusalan suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, mitä viisivuotiaan päiväkotilapsen mielestä tarvitaan, jotta perheessä olisi hyvä olla, ja mikä tekee hänet onnelliseksi. Myös viisivuotiaan osallisuuden mahdollisuus oli osa tutkimusta eli se, miten viisivuotias voi vaikuttaa oman äänensä kuulluksi saamiseen. Työn otsikoksi muotoutui lopulta ”Viisivuotiaan käsityksiä hyvästä elämästä”. Hyvän elämän määrittelyä selvitettiin haastattelututkimuksesta esiin nousseiden teemojen pohjalta. Pääteemoiksi nousivat perhe, koti, päiväkoti, ystävät ja leikki.
Haastatteluaineistoa koottiin vuoden 2012 syksyn työharjoittelun myötä. Haastateltiin kahtakymmentäneljää viisivuotiasta päiväkotilasta, joiden vanhemmilta saatiin luvat haastatteluun sekä tutkimusluvan kunnan varhaiskasvatusjohtajalta.
Aineistonkeruumenetelmänä on teemahaastattelu ja aineistolähtöinen sisällönanalyysi tehtiin haastatteluista. Tulokset koottiin yhdessä ja niiden perusteella päädyttiin viiteen pääteemaan, joita käsiteltiin tarkemmin niin teorian kuin haastatteluaineistoista nousseiden vastausten perusteella.
Päätulokset koostuivat hyvin arkisten ja pienten asioiden tärkeydestä viisivuotiaan lapsen maailmassa. Mitään ihmeellisyyksiä ei tarvita, vaikka osa haastatteluiden vastauksista olikin mielikuvitusrikkaita.
Johtopäätöksenä lasten vastauksista tutkimus osoitti, että vaikka lapset ovat samanikäisiä, niin heidän persoonallisuuksissaan ja ajattelukyvyissään oli huomattavia eroja: toiset vastailivat hyvinkin konkreettisesti, toisilla taas oli jo havaittavissa abstraktimman ajattelun kykyä. Lasten vastauksista ilmeni myös heidän kykynsä käyttää mielikuvitusta ja kyvystä heittäytyä mielikuvitukseen maailmaan. Tutkimuksen suurimpana johtopäätöksenä voi todeta sen, että pienet asiat riittävät viisivuotiaan päiväkotilapsen iloisuuteen ja surullisuuteen. Hyvä elämä vaadi isoja asioita, perheen yhdessä olo ja perusasioiden kunnossa olo riittää.
Asiasanat: päiväkotilapsi, hyvä elämä, perhe, koti, ystävät, leikki