Miesomaishoitajien kokemuksia saamastaan tuesta ja palveluista
Kanala, Teemu (2013)
Kanala, Teemu
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201402182392
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201402182392
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää muistisairasta puolisoaan hoitavien miesomaishoitajien kokemuksia omaishoitajuusprosessissa ja saada tietoa miesomaishoitajien
tyytyväisyydestä saamiinsa tukipalveluihin ja muuhun tukeen sekä selvittää, mitä kehittämistarpeita he esittävät.
Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen eli laadullinen menetelmä. Laadullisen tutkimuksen
aineisto kerättiin teemahaastattelulla. Teemahaastatteluun osallistui viisi miespuoliso-omaishoitajaa, jotka hoitivat muistisairasta puolisoaan kotona. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.
Miesomaishoitajien kokemuksista omaishoitoprosessissa nousi tutkimustuloksista esiin kuusi teemaa; roolien muuttuminen, hoidon sitovuus ja henkinen rasitus, palveluohjauksen
pirstaleisuus, johdettu vertaistuki, hoitopalkkion pienuus ja vero sekä voimaannuttavat tekijät. Tuloksista selviää, että miespuoliso-omaishoitajat kokivat oman roolinsa muuttumisen haasteellisena ja hoidon sitovuuden ja henkisen rasituksen omaa jaksamista heikentävinä. Taloudellista jaksamista heikentävä tekijä oli omaishoidontuen hoitopalkkion pienuus ja ennen kaikkea siitä maksettava korkea vero. Läheiset ja ystävät sekä oikein kohdennetut tukipalvelut koettiin
miesomaishoitajien mielestä omaishoitoa eniten tukeviksi tekijöiksi.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että miesomaishoitajat olivat melko tyytyväisiä saamiinsa tukipalveluihin sekä niiden laatuun, mutta he kaipasivat selkeämpää tiedonsaantia omaishoidossa sekä hoitajan vapaa-ajan mahdollistamista oman
jaksamisensa tukemiseksi. Intervallihoito ja sijaishoito vaativat kehittämistä omaishoitajan uupumisen estämiseksi. Pirstaleinen palvelujärjestelmä vaatii selkiyttämistä
ja yksilöllinen palveluohjaus vaatii kehittämistä omaishoitajien hyvän ja oikea-aikaisen tiedonsaannin takaamiseksi. Myös vertaistuki ja hoitopalkkio vaativat
kehittämistä.
Avainsanat: Muistisairaus, omaishoito, omaishoitajuus, puoliso-omaishoitaja
tyytyväisyydestä saamiinsa tukipalveluihin ja muuhun tukeen sekä selvittää, mitä kehittämistarpeita he esittävät.
Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen eli laadullinen menetelmä. Laadullisen tutkimuksen
aineisto kerättiin teemahaastattelulla. Teemahaastatteluun osallistui viisi miespuoliso-omaishoitajaa, jotka hoitivat muistisairasta puolisoaan kotona. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.
Miesomaishoitajien kokemuksista omaishoitoprosessissa nousi tutkimustuloksista esiin kuusi teemaa; roolien muuttuminen, hoidon sitovuus ja henkinen rasitus, palveluohjauksen
pirstaleisuus, johdettu vertaistuki, hoitopalkkion pienuus ja vero sekä voimaannuttavat tekijät. Tuloksista selviää, että miespuoliso-omaishoitajat kokivat oman roolinsa muuttumisen haasteellisena ja hoidon sitovuuden ja henkisen rasituksen omaa jaksamista heikentävinä. Taloudellista jaksamista heikentävä tekijä oli omaishoidontuen hoitopalkkion pienuus ja ennen kaikkea siitä maksettava korkea vero. Läheiset ja ystävät sekä oikein kohdennetut tukipalvelut koettiin
miesomaishoitajien mielestä omaishoitoa eniten tukeviksi tekijöiksi.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että miesomaishoitajat olivat melko tyytyväisiä saamiinsa tukipalveluihin sekä niiden laatuun, mutta he kaipasivat selkeämpää tiedonsaantia omaishoidossa sekä hoitajan vapaa-ajan mahdollistamista oman
jaksamisensa tukemiseksi. Intervallihoito ja sijaishoito vaativat kehittämistä omaishoitajan uupumisen estämiseksi. Pirstaleinen palvelujärjestelmä vaatii selkiyttämistä
ja yksilöllinen palveluohjaus vaatii kehittämistä omaishoitajien hyvän ja oikea-aikaisen tiedonsaannin takaamiseksi. Myös vertaistuki ja hoitopalkkio vaativat
kehittämistä.
Avainsanat: Muistisairaus, omaishoito, omaishoitajuus, puoliso-omaishoitaja