Seksuaalikasvatuksen järjestäminen nuorisoikäisten päivystysosastoilla
Harju, Sanni (2014)
Harju, Sanni
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201402142331
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201402142331
Tiivistelmä
Seksuaalisuus on tärkeä osa ihmisenä olemista läpi elämän. Se koostuu useista eri tekijöistä, joista merkittävimpinä voidaan pitää biologista, psyykkistä, kulttuurista ja eettistä ulottuvuutta. Jotta nuoresta kasvaisi seksuaalisesti hyvinvoiva ja vastuullinen aikuinen, tulisi hänen saada asianmukaista seksuaalikasvatusta kehityksensä tueksi.
Seksuaalikasvatus määritellään ikään ja kehitystasoon nähden sopivaksi ja kulttuurisesti merkittäväksi tavaksi kertoa seksistä ja ihmissuhteista välittämällä tieteellisesti paikkansapitävää ja ei-tuomitsevaa tietoa. Se tarjoaa mahdollisuuden tarkastella omia arvoja ja asenteita sekä kehittää seksuaalisuuteen liittyviä päätöksenteko-, viestintä ja riskientorjuntataitoja. Lasten ja nuorten kohdalla sen tavoite on tukea ja suojella seksuaalista kehitystä. YK:n ihmisoikeuksien julistukseen pohjautuvat nuorten seksuaalioikeudet painottavat nuorten oikeutta saada seksuaalisuuteen liittyvää tietoa ymmärrettävässä muodossa.
Tämän laadullisen opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää seksuaalikasvatusta Tampereen kaupungin Nuorisoikäisten päivystysosastoilla Leinolan ja Metsolan perhetukikeskuksissa. Opinnäytetyön tuotoksena kehitettiin henkilökunnan työvälineeksi osastojen tarpeita vastaava seksuaaliterveyskysely, sekä kartoitettiin henkilökunnan näkemyksiä seksuaalikasvatuksen toteuttamisesta osana osastotyötä. Opinnäytetyössä kartoitettiin myös niitä haasteita, joita henkilökunta kokee seksuaalikasvatustyön tuovan.
Opinnäytetyön eteneminen noudatti pääasiassa toimintatutkimuksellista lähestymistapaa. Opinnäytetyön aineisto hankittiin kahdella osastojen henkilökunnan (N=7) ryhmähaastattelulla, joissa käytettiin teemahaastattelun menetelmää. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tuotoksena olevan seksuaaliterveyskyselyn pohjana käytettiin myös seksuaalikasvatusta käsittelevää kirjallisuutta ja jo olemassa olevia seksuaalikasvatusmateriaaleja.
Tulokset osoittavat, että henkilökunta kokee valmiutensa toimia nuorten seksuaalikasvattajina osastotyössä hyvänä, mutta työvälineitä kaivataan niin puheeksi ottamiseen kuin seksuaalikasvatuksen sisällönkin tueksi. Erityisen tärkeäksi henkilökunta koki asiallisen seksuaaliterveyttä käsittelevän tiedon välittämisen ohella nuorten turvataitokasvatuksen sekä mediakriittisyyden opettamisen.
Seksuaalikasvatus määritellään ikään ja kehitystasoon nähden sopivaksi ja kulttuurisesti merkittäväksi tavaksi kertoa seksistä ja ihmissuhteista välittämällä tieteellisesti paikkansapitävää ja ei-tuomitsevaa tietoa. Se tarjoaa mahdollisuuden tarkastella omia arvoja ja asenteita sekä kehittää seksuaalisuuteen liittyviä päätöksenteko-, viestintä ja riskientorjuntataitoja. Lasten ja nuorten kohdalla sen tavoite on tukea ja suojella seksuaalista kehitystä. YK:n ihmisoikeuksien julistukseen pohjautuvat nuorten seksuaalioikeudet painottavat nuorten oikeutta saada seksuaalisuuteen liittyvää tietoa ymmärrettävässä muodossa.
Tämän laadullisen opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää seksuaalikasvatusta Tampereen kaupungin Nuorisoikäisten päivystysosastoilla Leinolan ja Metsolan perhetukikeskuksissa. Opinnäytetyön tuotoksena kehitettiin henkilökunnan työvälineeksi osastojen tarpeita vastaava seksuaaliterveyskysely, sekä kartoitettiin henkilökunnan näkemyksiä seksuaalikasvatuksen toteuttamisesta osana osastotyötä. Opinnäytetyössä kartoitettiin myös niitä haasteita, joita henkilökunta kokee seksuaalikasvatustyön tuovan.
Opinnäytetyön eteneminen noudatti pääasiassa toimintatutkimuksellista lähestymistapaa. Opinnäytetyön aineisto hankittiin kahdella osastojen henkilökunnan (N=7) ryhmähaastattelulla, joissa käytettiin teemahaastattelun menetelmää. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tuotoksena olevan seksuaaliterveyskyselyn pohjana käytettiin myös seksuaalikasvatusta käsittelevää kirjallisuutta ja jo olemassa olevia seksuaalikasvatusmateriaaleja.
Tulokset osoittavat, että henkilökunta kokee valmiutensa toimia nuorten seksuaalikasvattajina osastotyössä hyvänä, mutta työvälineitä kaivataan niin puheeksi ottamiseen kuin seksuaalikasvatuksen sisällönkin tueksi. Erityisen tärkeäksi henkilökunta koki asiallisen seksuaaliterveyttä käsittelevän tiedon välittämisen ohella nuorten turvataitokasvatuksen sekä mediakriittisyyden opettamisen.