Kansallinen murhenäytelmä : teatteritaiteen asema suomalaisessa peruskouluopetuksessa
Ruohomäki, Ilona (2014)
Ruohomäki, Ilona
Turun ammattikorkeakoulu
2014
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201402122257
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201402122257
Tiivistelmä
Opinnäytetyö käsittelee teatteritaiteen peruskouluopetuksen historiaa ja syitä, jotka ovat johtaneet siihen, ettei teatteri kuulu perusopetuksen pakollisten ja itsenäisten taideaineiden joukkoon. Selvitän lähdekirjallisuuden avulla, miten taiteenlajeista kirjallisuus, kuvataide ja musiikki ovat valikoituneet opetettaviksi aineiksi, mutta teatteritaide jäänyt ulkopuolelle.
Tutkimuksen ensimmäisessä osassa käsittelen teatteritaiteen opetuksen historian käännekohtia keskiajalta vuosituhannen vaihteeseen saakka. Toinen osa keskittyy muiden taideaineiden eli kirjallisuuden, kuvataiteen ja musiikin kouluopetuksen historiaan. Kolmannessa osassa tutkin teatteritaiteen opetuksen nykyistä tilannetta. Lopuksi pohdin teatteriopetuksen välineainestatuksen ongelmia sekä peruskoulujärjestelmän ulkopuolella järjestetyn teatteritaiteen perusopetuksen puutteita.
Tutkimuksessa esiin tulevien seikkojen perusteella totean, että taiteenlajeista kirjallisuus, kuvataide ja musiikki ovat alun perin päätyneet oppiaineiksi niiden välinearvon vuoksi. Myöhemmin kaikkien taideaineiden kouluopetuksessa on painotettu enenevässä määrin taiteen itseisarvoa, oppilaan omaa kokemusta, luovuutta, uuden kulttuurin luomista sekä itseilmaisun ja persoonallisuuden kehittämisen merkitystä. Väitän, ettei teatterissa ole taiteenlajina tai opetettavana aineena itsessään ominaisuuksia, jotka asettaisivat sen muita taiteenlajeja tai oppiaineita vähäarvoisempaan asemaan. Teatteri ansaitsee koulun oppiaineiden joukossa tasa-arvoisen statuksen, jonka ei pitäisi heikentää muiden oppiaineiden opetusta määrällisesti tai laadullisesti. Muutoksen esteenä ovat nykyisen koulujärjestelmän joustamattomuus, tiukat oppiainerajat sekä kilpailu opetettavien aineiden tuntimääristä.
Tutkimuksen ensimmäisessä osassa käsittelen teatteritaiteen opetuksen historian käännekohtia keskiajalta vuosituhannen vaihteeseen saakka. Toinen osa keskittyy muiden taideaineiden eli kirjallisuuden, kuvataiteen ja musiikin kouluopetuksen historiaan. Kolmannessa osassa tutkin teatteritaiteen opetuksen nykyistä tilannetta. Lopuksi pohdin teatteriopetuksen välineainestatuksen ongelmia sekä peruskoulujärjestelmän ulkopuolella järjestetyn teatteritaiteen perusopetuksen puutteita.
Tutkimuksessa esiin tulevien seikkojen perusteella totean, että taiteenlajeista kirjallisuus, kuvataide ja musiikki ovat alun perin päätyneet oppiaineiksi niiden välinearvon vuoksi. Myöhemmin kaikkien taideaineiden kouluopetuksessa on painotettu enenevässä määrin taiteen itseisarvoa, oppilaan omaa kokemusta, luovuutta, uuden kulttuurin luomista sekä itseilmaisun ja persoonallisuuden kehittämisen merkitystä. Väitän, ettei teatterissa ole taiteenlajina tai opetettavana aineena itsessään ominaisuuksia, jotka asettaisivat sen muita taiteenlajeja tai oppiaineita vähäarvoisempaan asemaan. Teatteri ansaitsee koulun oppiaineiden joukossa tasa-arvoisen statuksen, jonka ei pitäisi heikentää muiden oppiaineiden opetusta määrällisesti tai laadullisesti. Muutoksen esteenä ovat nykyisen koulujärjestelmän joustamattomuus, tiukat oppiainerajat sekä kilpailu opetettavien aineiden tuntimääristä.