Keinotekoiset varallisuusjärjestelyt luottoyhteiskunnassa
Huhtala, Pauliina (2014)
Huhtala, Pauliina
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201402122256
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201402122256
Tiivistelmä
Keinotekoisia varallisuusjärjestelyjä koskeva ulosottolain säännös astui voimaan vuonna 1999. Säännös antaa ulosottomiehelle toimivallan muodollisesti ulosottovelalliselta sivulliselle siirretyn omaisuuden ulosmittaamiseen, mikäli omaisuudensiirron todellinen tarkoitus on ollut ulosoton välttäminen.
Opinnäytetyössäni käsittelen yhteiskunnallisesta näkökulmasta maksuhäiriöpolitiikkaa ja sen vaikutuksia maksuhaluttomuuteen. Selvitän niitä keinoja, joita ulosottomiehellä on käytettävissään velallisen epärehellisiä toimia ja ulosoton välttelyä vastaan.
Opinnäytetyössäni tarkastelen lisäksi ulosottokaaren 4 luvun 14 §:n keinotekoisten järjestelyiden sovellettavuutta rikoslain 39 § :n velallisen epärehellisyyden ja velallisen petoksen tunnusmerkistöihin. Tutkin rikosoikeudellisten sääntelyn ja ulosottokaaren keinotekoisten varallisuusjärjestelyiden välistä suhdetta. Tähän liittyy monia mielenkiintoisia oikeudellisia kysymyksiä, jotka liittyvät eri oikeudenalojen keskinäiseen vuorovaikutukseen sekä ratkaisujen ennakoitavuuteen ja asianosaisten oikeusturvaan.
Oikeuskäytäntö on osoittanut keinotekoisten varallisuusjärjestelyiden soveltamisen lainkäytössä olevan yleistä. Säännöksen soveltamisen ohella joudutaankin harkitsemaan myös muita vaihtoehtoisia oikeudellisia menettelykeinoja. Tällaisia voivat olla oikeustoimien pätemättömyysperusteet, valeoikeustoimet taikka takaisinsaantiperusteet, jotka liittyvät todellisiin omaisuuden luovutuksiin.
Opinnäytetyössäni käsittelen yhteiskunnallisesta näkökulmasta maksuhäiriöpolitiikkaa ja sen vaikutuksia maksuhaluttomuuteen. Selvitän niitä keinoja, joita ulosottomiehellä on käytettävissään velallisen epärehellisiä toimia ja ulosoton välttelyä vastaan.
Opinnäytetyössäni tarkastelen lisäksi ulosottokaaren 4 luvun 14 §:n keinotekoisten järjestelyiden sovellettavuutta rikoslain 39 § :n velallisen epärehellisyyden ja velallisen petoksen tunnusmerkistöihin. Tutkin rikosoikeudellisten sääntelyn ja ulosottokaaren keinotekoisten varallisuusjärjestelyiden välistä suhdetta. Tähän liittyy monia mielenkiintoisia oikeudellisia kysymyksiä, jotka liittyvät eri oikeudenalojen keskinäiseen vuorovaikutukseen sekä ratkaisujen ennakoitavuuteen ja asianosaisten oikeusturvaan.
Oikeuskäytäntö on osoittanut keinotekoisten varallisuusjärjestelyiden soveltamisen lainkäytössä olevan yleistä. Säännöksen soveltamisen ohella joudutaankin harkitsemaan myös muita vaihtoehtoisia oikeudellisia menettelykeinoja. Tällaisia voivat olla oikeustoimien pätemättömyysperusteet, valeoikeustoimet taikka takaisinsaantiperusteet, jotka liittyvät todellisiin omaisuuden luovutuksiin.