Vauvojen kaltoinkohtelu perheissä : Systemaattinen kirjallisuuskatsaus
Honkanen, Henriikka (2013)
Honkanen, Henriikka
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201402031947
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201402031947
Tiivistelmä
Lasten kaltoinkohtelua on lapseen kohdistuva fyysinen pahoinpitely, emotionaalinen kaltoinkohtelu, seksuaalinen väkivalta ja laiminlyöminen, jotka voivat aiheuttaa suurta vahinkoa lapsen terveydelle, kehitykselle ja koko myöhemmälle elämälle. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla selvittää vauvojen eli alle vuoden vanhojen lasten kaltoinkohtelun tunnistamista ja siihen puuttumista. Tavoitteena on lisätä terveydenhuollon työntekijöiden tietoa ja valmiuksia vauvojen kaltoinkohtelun kohtaamiseen ja sen merkkien tunnistamiseen sekä rohkaista kaltoinkohteluun puuttumiseen.
Opinnäytetyön aineisto koostui 14 tutkimuksesta tai artikkelista. Kirjallisuuskatsauksen perusteella löydetyn aineiston pohjalta koottiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla yhteen vauvojen kaltoinkohtelun tunnistamiseen liittyviä tekijöitä sekä vauvojen kaltoinkohteluun puuttumisen keinoja. Kaltoinkohtelun tunnistamisessa on kiinnitetty huomiota perheessä esiintyviin kaltoinkohtelun riskitekijöihin, jotka voivat olla lapseen, vanhempiin tai perheeseen liittyviä. Useiden riskitekijöiden kasautuminen perheelle lisää lapsen kaltoinkohtelun todennäköisyyttä. Kaltoinkohtelua voidaan tunnistaa vauvasta löytyvistä fyysisistä merkeistä tai kasvun häiriöistä, vauvan poikkeavasta käyttäytymisestä sekä vanhempien käyttäytymisestä. Ristiriita vauvan fyysisten vammojen ja vanhempien kertoman tapahtumakuvauksen välillä, viive hoitoon hakeutumisessa sekä mahdolliset useat käynnit terveydenhuollon vastaanotolla herättävät epäilyn kaltoinkohtelun mahdollisuudesta.
Kaltoinkohtelun puuttumisen keinoja ovat äitiys- ja lastenneuvolassa tehtävä perheen riskitekijöiden tunnistaminen, vanhemmuuden ja lasten kasvatuksen tukeminen sekä kaltoinkohtelusta ja perheväkivallasta kysyminen ja keskustelu. Kotiin suunnatut varhaiset ja pitkäkestoiset tukitoimet sekä kotikäynnit korkean riskin perheille on todettu hyödylliseksi kaltoinkohtelun ehkäisyssä. Moniammatillisen yhteistyön merkitys terveydenhuollon, sosiaalitoimen, lastensuojelun ja poliisin kesken on tärkeä. Tutkimusten mukaan suurin osa terveydenhuollossa lasten kanssa työskentelevistä kokee lasten kaltoinkohtelun tunnistamisen ja siihen puuttumisen vaikeaksi tai hyvin vaikeaksi. Terveydenhuollon työpaikkojen selkeät toimintaohjeet ja lisäkoulutus kaltoinkohtelusta lisäävät työntekijöiden valmiuksia kaltoinkohtelun tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen.
Opinnäytetyön aineisto koostui 14 tutkimuksesta tai artikkelista. Kirjallisuuskatsauksen perusteella löydetyn aineiston pohjalta koottiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla yhteen vauvojen kaltoinkohtelun tunnistamiseen liittyviä tekijöitä sekä vauvojen kaltoinkohteluun puuttumisen keinoja. Kaltoinkohtelun tunnistamisessa on kiinnitetty huomiota perheessä esiintyviin kaltoinkohtelun riskitekijöihin, jotka voivat olla lapseen, vanhempiin tai perheeseen liittyviä. Useiden riskitekijöiden kasautuminen perheelle lisää lapsen kaltoinkohtelun todennäköisyyttä. Kaltoinkohtelua voidaan tunnistaa vauvasta löytyvistä fyysisistä merkeistä tai kasvun häiriöistä, vauvan poikkeavasta käyttäytymisestä sekä vanhempien käyttäytymisestä. Ristiriita vauvan fyysisten vammojen ja vanhempien kertoman tapahtumakuvauksen välillä, viive hoitoon hakeutumisessa sekä mahdolliset useat käynnit terveydenhuollon vastaanotolla herättävät epäilyn kaltoinkohtelun mahdollisuudesta.
Kaltoinkohtelun puuttumisen keinoja ovat äitiys- ja lastenneuvolassa tehtävä perheen riskitekijöiden tunnistaminen, vanhemmuuden ja lasten kasvatuksen tukeminen sekä kaltoinkohtelusta ja perheväkivallasta kysyminen ja keskustelu. Kotiin suunnatut varhaiset ja pitkäkestoiset tukitoimet sekä kotikäynnit korkean riskin perheille on todettu hyödylliseksi kaltoinkohtelun ehkäisyssä. Moniammatillisen yhteistyön merkitys terveydenhuollon, sosiaalitoimen, lastensuojelun ja poliisin kesken on tärkeä. Tutkimusten mukaan suurin osa terveydenhuollossa lasten kanssa työskentelevistä kokee lasten kaltoinkohtelun tunnistamisen ja siihen puuttumisen vaikeaksi tai hyvin vaikeaksi. Terveydenhuollon työpaikkojen selkeät toimintaohjeet ja lisäkoulutus kaltoinkohtelusta lisäävät työntekijöiden valmiuksia kaltoinkohtelun tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen.