Miksi olen uneton? – Ohjaava keskustelu vanhusten kanssa
Belfer, Dina; Peussa, Jaana (2014)
Belfer, Dina
Peussa, Jaana
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201401231650
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201401231650
Tiivistelmä
Uusimpien tutkimusten mukaan Suomen väestöstä unettomuudesta kärsii yli miljoona ihmistä. Ikäihmisellä unen rakenne muuttuu iän tuomien edellytysten vuoksi, mitkä jo itsessään voivat aiheuttaa unettomuutta. Iäkkään unen rakenne muuttuu niin, että syvän unen määrä vähenee ja kevyen pinnallisen unen määrä lisääntyy keski-ikäisiin verrattaessa. Kun uni on pinnallista, ihminen heräilee useammin ja herkemmin. Syvä uni taas tekee ihmiselle tunteen hyvin nukutuista yöunista.
Tutkimuksista käy ilmi ihmisten tyytymättömyys unettomuuden hoidon suhteen. Yhä useammin lääkärit määräävät unilääkkeitä, eikä ihmisille täten tarjota muunlaisia keinoja unettomuuden hoitoon. Unettomuutta voidaan kuitenkin hoitaa lukuisilla muillakin menetelmillä. Lääkkeettömät hoitomenetelmät tulevatkin olla aina ensisijaisia tai yhdistettynä lääkehoidon kanssa, sillä unilääkkeet eivät saa aikaan luonnollista unta.
Opinnäytetyö käsittelee ikäihmisen unettomuutta ja sen lääkkeettömiä hoitomenetelmiä. Työn tarkoituksena on lisätä vanhusten tietämystä unen merkityksestä terveydelle sekä pohtia voisiko keskustelutilaisuuksista olla hyötyä ikäihmisten unettomuuden hoidossa. Tavoitteena on lisätä vanhusten tietämystä unettomuuden lääkkeettömistä hoitomenetelmistä ja sitä kautta vaikuttaa heidän omaan kykyyn hoitaa unettomuuttaan. Työ on rajattu koskemaan primääriä unettomuutta ja siitä on rajattu pois muut uniongelmat. Opinnäytetyö on toiminnallinen ja se on toteutettu Helsingin palvelutalo Saga Helapuistossa palvelutalon asukkaille. Asukkaille pidettiin unettomuutta käsittelevä keskustelutilaisuus, missä osallistujat pääsivät puhumaan unettomuudestaan ja saamaan samalla ohjausta ja neuvontaa sen selättämiseksi lääkkeettömästi. Ryhmään osallistui kolme ikäihmistä iältään 80-90 vuotta.
Opinnäytetyössä pohditaan vastaavanlaisien keskustelutilaisuuksien merkityksestä unettomuuden hoidossa. Kirjallisen palautteen perusteella keskustelutilaisuuteen osallistuvat ikäihmiset kokivat tilaisuuden hyödylliseksi itselleen sekä vastaavanlaisten tilaisuuksien järjestämisen myös tulevaisuudessa. Palautteen perusteella ryhmätilaisuus oli onnistunut ja saavuttanut tavoitteensa. Opinnäytetyössä pohditaan myös pitäisikö vanhusten unettomuuden ehkäisemisessä ja unen laadun parantamisessa satsata enemmän lääkkeettömiin apukeinoihin lisäämällä neuvontaa ja ohjausta?
Tutkimuksista käy ilmi ihmisten tyytymättömyys unettomuuden hoidon suhteen. Yhä useammin lääkärit määräävät unilääkkeitä, eikä ihmisille täten tarjota muunlaisia keinoja unettomuuden hoitoon. Unettomuutta voidaan kuitenkin hoitaa lukuisilla muillakin menetelmillä. Lääkkeettömät hoitomenetelmät tulevatkin olla aina ensisijaisia tai yhdistettynä lääkehoidon kanssa, sillä unilääkkeet eivät saa aikaan luonnollista unta.
Opinnäytetyö käsittelee ikäihmisen unettomuutta ja sen lääkkeettömiä hoitomenetelmiä. Työn tarkoituksena on lisätä vanhusten tietämystä unen merkityksestä terveydelle sekä pohtia voisiko keskustelutilaisuuksista olla hyötyä ikäihmisten unettomuuden hoidossa. Tavoitteena on lisätä vanhusten tietämystä unettomuuden lääkkeettömistä hoitomenetelmistä ja sitä kautta vaikuttaa heidän omaan kykyyn hoitaa unettomuuttaan. Työ on rajattu koskemaan primääriä unettomuutta ja siitä on rajattu pois muut uniongelmat. Opinnäytetyö on toiminnallinen ja se on toteutettu Helsingin palvelutalo Saga Helapuistossa palvelutalon asukkaille. Asukkaille pidettiin unettomuutta käsittelevä keskustelutilaisuus, missä osallistujat pääsivät puhumaan unettomuudestaan ja saamaan samalla ohjausta ja neuvontaa sen selättämiseksi lääkkeettömästi. Ryhmään osallistui kolme ikäihmistä iältään 80-90 vuotta.
Opinnäytetyössä pohditaan vastaavanlaisien keskustelutilaisuuksien merkityksestä unettomuuden hoidossa. Kirjallisen palautteen perusteella keskustelutilaisuuteen osallistuvat ikäihmiset kokivat tilaisuuden hyödylliseksi itselleen sekä vastaavanlaisten tilaisuuksien järjestämisen myös tulevaisuudessa. Palautteen perusteella ryhmätilaisuus oli onnistunut ja saavuttanut tavoitteensa. Opinnäytetyössä pohditaan myös pitäisikö vanhusten unettomuuden ehkäisemisessä ja unen laadun parantamisessa satsata enemmän lääkkeettömiin apukeinoihin lisäämällä neuvontaa ja ohjausta?