"Eikö äiti oo aina äiti?"-Päihdeongelmista kärsivien naisten kokemuksia äitiydestä
Juntunen, Riina (2014)
Juntunen, Riina
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201401151387
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201401151387
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli selvittää päihdeongelmista kärsivien naisten kokemuksia äidiksi tulemisesta sekä vanhempana olemisesta. Tutkimuksessa käytiin läpi raskausaikaa niin kokemuksellisesti kuin päihteiden käytön osaltakin. Tutkimuksessa käytiin myös läpi haastateltavien äitien kokemuksia omasta tavastaan olla äiti sekä päihteiden käyttöä lapsen syntymän jälkeen.
Tutkimus suoritettiin Päiväperhossa, joka on Tampereen kaupungin lastensuojelun avohuollon tukitoimellinen toimipiste. Päiväperhosta haastateltiin kolmea eri äitiä, joilla päihteet olivat oleellisesti osa elämää ennen raskautta, raskausaikana tai lapsen syntymän jälkeen. Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Haastattelut suoritettiin kesän 2013 aikana Päiväperhon tiloissa.
Tutkimuksessa nousi esille vanhemman oman ajan tärkeys, avun saamisen hankaluus sekä ehdoton äidin rakkaus jo pientä sikiötä kohtaan. Tukiverkostot olivat monella heikot, joka vähensi äidin omaa aikaa ja näin ollen heikensi äidin jaksamista lapsen kanssa. Haastatteluissa esille nousi myös tiedon saamisen hankaluus. Hyvin vahvana nousi esille esimerkiksi Päiväperhon olemassa olon tietämättömyys. Äideistä osa myös ihmetteli miksi Päiväperhon tai muun vastaavan tahon palveluita ei oltu tarjottu aikaisemmin. Apu olisi siis ollut hyödyksi. Myös päihdeäidiksi tai ylipäätänsä narkomaaniksi leimaantumisen tunteet nousivat esille. Haastateltavat äidit kokivat voimakkaasti lapsen olevan heille elämän pelastava tekijä.
Tutkimus suoritettiin Päiväperhossa, joka on Tampereen kaupungin lastensuojelun avohuollon tukitoimellinen toimipiste. Päiväperhosta haastateltiin kolmea eri äitiä, joilla päihteet olivat oleellisesti osa elämää ennen raskautta, raskausaikana tai lapsen syntymän jälkeen. Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä. Haastattelut suoritettiin kesän 2013 aikana Päiväperhon tiloissa.
Tutkimuksessa nousi esille vanhemman oman ajan tärkeys, avun saamisen hankaluus sekä ehdoton äidin rakkaus jo pientä sikiötä kohtaan. Tukiverkostot olivat monella heikot, joka vähensi äidin omaa aikaa ja näin ollen heikensi äidin jaksamista lapsen kanssa. Haastatteluissa esille nousi myös tiedon saamisen hankaluus. Hyvin vahvana nousi esille esimerkiksi Päiväperhon olemassa olon tietämättömyys. Äideistä osa myös ihmetteli miksi Päiväperhon tai muun vastaavan tahon palveluita ei oltu tarjottu aikaisemmin. Apu olisi siis ollut hyödyksi. Myös päihdeäidiksi tai ylipäätänsä narkomaaniksi leimaantumisen tunteet nousivat esille. Haastateltavat äidit kokivat voimakkaasti lapsen olevan heille elämän pelastava tekijä.