Maankäyttö Vantaan lentomelualueilla
Zukale, Kai (2014)
Zukale, Kai
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013123022143
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013123022143
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä oli tarkoitus selvittää, miten Vantaan maankäytön suunnittelua ohjaavaksi tarkoitetut lentomeluvyöhykkeet ovat muodostuneet. Selvitettävänä oli myös, millainen vaikutus lentomelulla on ollut Vantaan yleiskaavoissa osoitettuun maankäyttöön ja siinä varsinkin asumiseen tarkoitettujen alueiden kehitykseen.
Työssä tutkittiin Vantaan maankäyttöä rajoittavien lentomeluvyöhykkeiden muodostumista kolmessa viimeisimmässä yleiskaavassa sekä vertailtiin pahimmilla lentomelun vyöhykkeillä 1 ja 2 tapahtunutta muutosta edellisessä yleiskaavassa samalle alueelle osoitettuun maankäyttöön. Lentomeluvyöhykkeille toteutunutta nykyistä maankäyttöä selvittäessä tutkittiin alueille laadittuja asemakaavoja ja niissä annettuja asuntorakentamista koskevia,lentomelusta johtuvia määräyksiä. Lisäksi selvitettiin alueilla tapahtunutta rakentamista.
Kiristyneiden meluntorjuntavaatimuksien johdosta on nykyisten lentomeluvyöhykkeiden maankäyttö johdonmukaisesti muuttunut alueeksi, jolla rakentaminen on mahdollista enimmäkseen teollisuus- ja työpaikkatarpeisiin. Asuntorakentamista ei enää sallita muuten kuin erityistapauksissa. Muutos on osittain tapahtunut vähentämällä asuinalueiksi osoitettujen alueiden osuutta koko lentomeluvyöhykkeelle osoitetusta maankäytöstä aina seuraavan yleiskaavan tullessa voimaan. Nykyisen lentomeluvyöhykkeen 1 alueella on puolet vähemmän asuinalueita, kuin aikaisemmissa yleiskaavoissa oli osoitettu. Lentomeluvyöhykkeen 2 alueella asuinalueet ovat vähentyneet neljänneksellä. Samalla teollisuusalueet ovat lisääntyneet lentomeluvyöhykkeillä yhteensä noin 70 % ja virkistysalueet yli 100 %. Lentomelun vaikutus alueiden maankäyttöön näkyy vertailussa samaan aikaan muualla Vantaalla toteutuneeseen maankäyttöön. Ilman lentomelun aiheuttamia rajoituksia asuntorakentamiselle lentomeluvyöhykkeelle 1 olisi voitu toteuttaa noin seitsenkertaisesti enemmän ja lentomeluvyöhykkeelle 2 noin kaksi kertaa enemmän asuinalueita nykyiseen määrään verrattuna.
Työssä tutkittiin Vantaan maankäyttöä rajoittavien lentomeluvyöhykkeiden muodostumista kolmessa viimeisimmässä yleiskaavassa sekä vertailtiin pahimmilla lentomelun vyöhykkeillä 1 ja 2 tapahtunutta muutosta edellisessä yleiskaavassa samalle alueelle osoitettuun maankäyttöön. Lentomeluvyöhykkeille toteutunutta nykyistä maankäyttöä selvittäessä tutkittiin alueille laadittuja asemakaavoja ja niissä annettuja asuntorakentamista koskevia,lentomelusta johtuvia määräyksiä. Lisäksi selvitettiin alueilla tapahtunutta rakentamista.
Kiristyneiden meluntorjuntavaatimuksien johdosta on nykyisten lentomeluvyöhykkeiden maankäyttö johdonmukaisesti muuttunut alueeksi, jolla rakentaminen on mahdollista enimmäkseen teollisuus- ja työpaikkatarpeisiin. Asuntorakentamista ei enää sallita muuten kuin erityistapauksissa. Muutos on osittain tapahtunut vähentämällä asuinalueiksi osoitettujen alueiden osuutta koko lentomeluvyöhykkeelle osoitetusta maankäytöstä aina seuraavan yleiskaavan tullessa voimaan. Nykyisen lentomeluvyöhykkeen 1 alueella on puolet vähemmän asuinalueita, kuin aikaisemmissa yleiskaavoissa oli osoitettu. Lentomeluvyöhykkeen 2 alueella asuinalueet ovat vähentyneet neljänneksellä. Samalla teollisuusalueet ovat lisääntyneet lentomeluvyöhykkeillä yhteensä noin 70 % ja virkistysalueet yli 100 %. Lentomelun vaikutus alueiden maankäyttöön näkyy vertailussa samaan aikaan muualla Vantaalla toteutuneeseen maankäyttöön. Ilman lentomelun aiheuttamia rajoituksia asuntorakentamiselle lentomeluvyöhykkeelle 1 olisi voitu toteuttaa noin seitsenkertaisesti enemmän ja lentomeluvyöhykkeelle 2 noin kaksi kertaa enemmän asuinalueita nykyiseen määrään verrattuna.