Oikeudellinen lähestymistapa joukkorahoitukseen Suomessa
Marjomaa, Minja (2013)
Marjomaa, Minja
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2013
Creative Commons Attribution-NonCommercial 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121721596
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121721596
Tiivistelmä
Joukkorahoitus on Suomessa vuosien 2012 ja 2013 aikana noussut lähes täydellisestä tuntemattomuudesta mediaa kiinnostavaksi kohteeksi. Ilmiöllä tarkoitetaan tapahtumaa, jossa rahoituksenhakija hakee rahaa (mahdollisesti myös muuta vastiketta) suurelta avoimelta joukolta.
Näin ollen joukkorahoitus kuuluu joukkoistamisen yläkategoriaan.
Ilmiö on kehittynyt alun perin mikrorahoituksesta pioneerien ja sosiaalisen median avulla yhdeksi yrityksiä, yhteisöjä ja yksityisiä henkilöitä palvelevaksi innovointi ja start up – mahdollisuudeksi. Joukkorahoitus koostuu neljästä mallista, joihin liittyy erilaisia rahoittajien ja rahoituksen hakijoiden intressejä. Näiden kahden osapuolen lisäksi joukkorahoituksessa voi olla kolmas osapuoli: alusta, joka toimii edellä mainittujen osapuolien yhdistäjänä. Alustan osallistuvuus rahoittajan ja rahoituksenhakijan välillä vaikuttaa siihen, miten sitä tulisi lain näkökulmasta lähestyä kunkin mallin kohdalla. Jokaiseen malliin liittyy oma erityispiirteensä, ensisijaisina lahjoitus, ennakkomyynti, pääomasijoitus sekä rahavelan antaminen.
Tämä työ on tehty Oulun seudun ammattikorkeakoulun opinnäytetyöksi ja sen tarkoitus on olla yleisluontoinen sekä joukkorahoituksen piirteitä kokoava. Rakenteeltaan työ on jaettu kahteen osaan: joukkorahoitusta ilmiönä käsittelevään sekä joukkorahoitusta Suomen lainsäädäntöön peilaavaan osaan. Työtä on rajattu vain Internetissä tapahtuvaa joukkorahoitusta sekä kunkin mallin osalta vain tyypillisintä rahoitustilannetta koskevaksi. Opinnäytetyö on ensisijaisesti lainopillinen ja tukea lain tulkintaan on haettu asiantuntijoiden kirjoituksista sekä viranomaisten ohjeista. Tekstissä keskitytään yleisesti joukkorahoitustoiminnan piirteisiin sekä joukkorahoitusalustoiden toimintaan, eikä siis kerätä listaa eri alustoiden toimintamenetelmistä. Käytännön esimerkkinä on kuitenkin hyödynnetty Mesenaatti.me:n antamaa empiriaa.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että sekä ilmiön kehitys että määritelmä ovat vielä muutosvaiheessa. Alalla ei ole vielä vakiintuneita käytänteitä ja toimintamuotojen yhdenmuotoisuus puuttuu. Nämä seikat ovat omiaan lisäämään lainsäädännön tulkintahaasteita. Ongelmat eivät aina niinkään piile rahoittajien ja rahoituksen hakijoiden toiminnassa, vaan suurimmat ongelmat liittyvät joukkorahoitusalustoiden poikkeaviin toimintatapoihin.
Näin ollen joukkorahoitus kuuluu joukkoistamisen yläkategoriaan.
Ilmiö on kehittynyt alun perin mikrorahoituksesta pioneerien ja sosiaalisen median avulla yhdeksi yrityksiä, yhteisöjä ja yksityisiä henkilöitä palvelevaksi innovointi ja start up – mahdollisuudeksi. Joukkorahoitus koostuu neljästä mallista, joihin liittyy erilaisia rahoittajien ja rahoituksen hakijoiden intressejä. Näiden kahden osapuolen lisäksi joukkorahoituksessa voi olla kolmas osapuoli: alusta, joka toimii edellä mainittujen osapuolien yhdistäjänä. Alustan osallistuvuus rahoittajan ja rahoituksenhakijan välillä vaikuttaa siihen, miten sitä tulisi lain näkökulmasta lähestyä kunkin mallin kohdalla. Jokaiseen malliin liittyy oma erityispiirteensä, ensisijaisina lahjoitus, ennakkomyynti, pääomasijoitus sekä rahavelan antaminen.
Tämä työ on tehty Oulun seudun ammattikorkeakoulun opinnäytetyöksi ja sen tarkoitus on olla yleisluontoinen sekä joukkorahoituksen piirteitä kokoava. Rakenteeltaan työ on jaettu kahteen osaan: joukkorahoitusta ilmiönä käsittelevään sekä joukkorahoitusta Suomen lainsäädäntöön peilaavaan osaan. Työtä on rajattu vain Internetissä tapahtuvaa joukkorahoitusta sekä kunkin mallin osalta vain tyypillisintä rahoitustilannetta koskevaksi. Opinnäytetyö on ensisijaisesti lainopillinen ja tukea lain tulkintaan on haettu asiantuntijoiden kirjoituksista sekä viranomaisten ohjeista. Tekstissä keskitytään yleisesti joukkorahoitustoiminnan piirteisiin sekä joukkorahoitusalustoiden toimintaan, eikä siis kerätä listaa eri alustoiden toimintamenetelmistä. Käytännön esimerkkinä on kuitenkin hyödynnetty Mesenaatti.me:n antamaa empiriaa.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että sekä ilmiön kehitys että määritelmä ovat vielä muutosvaiheessa. Alalla ei ole vielä vakiintuneita käytänteitä ja toimintamuotojen yhdenmuotoisuus puuttuu. Nämä seikat ovat omiaan lisäämään lainsäädännön tulkintahaasteita. Ongelmat eivät aina niinkään piile rahoittajien ja rahoituksen hakijoiden toiminnassa, vaan suurimmat ongelmat liittyvät joukkorahoitusalustoiden poikkeaviin toimintatapoihin.