Tulva-alueen määritys avouomamallintamisen avulla
Harju, Antti (2013)
Harju, Antti
Savonia-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121621310
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121621310
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin Perniössä sijaitsevan Asteljoen virtausoloja ja tulvimisen laajuutta avouomamallin-tamisen avulla. Työn tarkoituksena oli selvittää Asteljoen poikki kulkevan Kirkkonummi–Turku rautatien varrella sijaitsevan putkisillan vaikutusta sen yläpuoleisilla alueilla tapahtuviin tulviin. Putkisilta korvasi vanhan ratasillan vuonna 2010.
Virtausmallin tulosten perusteella arvioitiin putkisillan aiheuttamaa lisäystä tulva-alueeseen verrattuna vanhaan ratasiltaan. Samalla arvioitiin mahdollisia muita syitä alueen herkkään tulvimiseen. Virtausmallissa ei tarkasteltu koko Asteljokea eikä siihen laskevia sivuojia. Malli rajattiin siten, että putkisillan ylä- ja alapuolilta uomaa mallinnettiin noin 4 km, jolloin mallin kokonaispituudeksi saatiin noin 8,2 km. Asteljokeen laskevan Kuuttasojan osalta kuitenkin luotiin arvio sen tulva-alueesta ja se lisättiin kokonaisarvioon. Työn tuloksia hyödynnetään putkisillan rakentamisesta aiheutuneiden satohävikkien korvaamisen arvioinnissa, sekä putkisillalle haettavassa vesilainmukaisessa hakemuksessa.
Lopputuloksena saatiin arvio tulva-alueen laajuudesta virtaaman eri toistuvuuksilla. Mallin avulla arvioitu tulva-alueen koko siirryttäessä vanhasta ratasillasta nykyiseen putkisiltaan, kasvoi keskiylivirtaamalla (MHQ) n. 0,4 ha (n. 7 %) ja kerran 8 vuodessa toistuvalla ylivirtaamalla (HQ1/8) 46 ha (+33 %). Mallinnus tehtiin myös kerran 100 vuodessa toistuvalle ylivirtaamalle, mutta tulva-alueen määrittämisen todettiin olevan hyvin epätarkkaa, eikä sitä siksi tehty. Mallin ja tulosten perusteella havaittiin, että Asteljoki tulvii herkästi lähinnä sen huonon vedenjohtokyvyn takia. Nykyisellä putkisillalla havaittiin myös selvä padottava vaikutus normaalissa ylivirtaustilanteessa. Padotusta kasvattavat lisäksi putken päähän kasaantuvat jääpadot, joita ei huomioitu mallinnuksessa.
Virtausmallin tulosten perusteella arvioitiin putkisillan aiheuttamaa lisäystä tulva-alueeseen verrattuna vanhaan ratasiltaan. Samalla arvioitiin mahdollisia muita syitä alueen herkkään tulvimiseen. Virtausmallissa ei tarkasteltu koko Asteljokea eikä siihen laskevia sivuojia. Malli rajattiin siten, että putkisillan ylä- ja alapuolilta uomaa mallinnettiin noin 4 km, jolloin mallin kokonaispituudeksi saatiin noin 8,2 km. Asteljokeen laskevan Kuuttasojan osalta kuitenkin luotiin arvio sen tulva-alueesta ja se lisättiin kokonaisarvioon. Työn tuloksia hyödynnetään putkisillan rakentamisesta aiheutuneiden satohävikkien korvaamisen arvioinnissa, sekä putkisillalle haettavassa vesilainmukaisessa hakemuksessa.
Lopputuloksena saatiin arvio tulva-alueen laajuudesta virtaaman eri toistuvuuksilla. Mallin avulla arvioitu tulva-alueen koko siirryttäessä vanhasta ratasillasta nykyiseen putkisiltaan, kasvoi keskiylivirtaamalla (MHQ) n. 0,4 ha (n. 7 %) ja kerran 8 vuodessa toistuvalla ylivirtaamalla (HQ1/8) 46 ha (+33 %). Mallinnus tehtiin myös kerran 100 vuodessa toistuvalle ylivirtaamalle, mutta tulva-alueen määrittämisen todettiin olevan hyvin epätarkkaa, eikä sitä siksi tehty. Mallin ja tulosten perusteella havaittiin, että Asteljoki tulvii herkästi lähinnä sen huonon vedenjohtokyvyn takia. Nykyisellä putkisillalla havaittiin myös selvä padottava vaikutus normaalissa ylivirtaustilanteessa. Padotusta kasvattavat lisäksi putken päähän kasaantuvat jääpadot, joita ei huomioitu mallinnuksessa.