Ihotautien hoitotyön verkoston kehittäminen Kainuuseen
Väisänen, Mari (2013)
Väisänen, Mari
Kajaanin ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121321193
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121321193
Tiivistelmä
Tiedon nopea uusiutuminen, hoitoaikojen lyhentyminen ja terveydenhuoltoon kohdistuvat vaatimukset tehokkuudesta sekä tuottavuudesta lisäävät omalta osaltaan sitä, että hoitotyön työtehtävien ja osaamisvaatimusten on muututtava yhä nopeammin. Uusiin työelämän haasteisiin ja työtehtäviin vastaaminen edellyttää sairaanhoitajilta jatkuvaa ammattitaidon ylläpitämistä ja kehittämistä. Myös verkostoitumisen ja organisaatioiden rajojen ylittämisen avulla pyritään vastaamaan uusiin työelämän tarpeisiin. Ihotauteja on maailmassa noin kolme tuhatta. Yleisimmät ihotaudit ovat erilaisia ihotulehduksia. Sairaanhoitajat ovat myös ihotautipotilaan hoidonohjauksessa tärkeässä roolissa. Oikeanlaisella potilasohjauksella on merkittävyyttä esim. ihotautipotilaan hoitoon sitoutumisessa.
Kehittämistyön tavoitteena oli kehittää ihotautien hoitotyön verkosto Kainuuseen. Tarkoituksena oli mahdollistaa osaamisen kehittämisen ja verkostoitumisen avulla kunnissa tapahtuva ihotautipotilaiden hoitotyö. Kehittämistyön metodologiana on toimintatutkimus ja se koostuu kolmesta eri syklistä.
Ensimmäisen syklin kehittämiskysymys oli, mitä ihotautiosaamista ihovastaavaksi valituilla sairaanhoitajilla on ja mitä ihotautiosaamista heillä tulisi olla. Ihovastaavien ihotautiosaamisen lähtötaso kartoitettiin avoimen kysymyksen avulla. Vastauksen analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Analyysin tuloksen mukaan ihovastaavat kokivat tarvetta ihotautiosaamisensa kehittämiselle. Ihovastaavilta tarvittava ihotautiosaaminen määriteltiin LL Minna Kubinin luentoon ja Arcadan ihotautien erikoistumisopintoihin perustuen. Ihovastaavien lähtötason osaamisen ja heiltä tarvittavan osaamisen välinen ero koostui etenkin kliinisen- ja ohjausosaamisen kehittämisen tarpeesta.
Kehittämistyön toisen syklin kehittämistehtävänä oli, miten ihovastaavien kliininen osaaminen ja ohjausosaaminen kehittyvät. Ensimmäisen syklin tuloksiin perustuen suunniteltiin ihovastaavien ihotautiosaamisen kehittämisen menetelmät, joita olivat tutustumispäivät ihotautien poliklinikalle, koulutusiltapäivät sekä ihotauteihin liittyvät kuukauden pähkinät. Osaamisen kehittämisen menetelmistä saatu palaute analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Analyysi osoitti ihovastaavien kliinisen- ja ohjausosaamisen kehittyneen ja verkostoituminen alkoi näkyä ihovastaavien toiminnassa.
Kehittämistyön kolmannessa syklissä arvioitiin avoimen kysymyksen avulla, miten ihovastaavat kokevat verkostoitumisen sekä kliinisen osaaminen ja ohjausosaamisen kehittyneen. Loppukartoituksen vastaukset analysoitiin abduktiivista sisällönanalyysia mukaillen. Ihovastaavat kokivat, että heidän ihotautiosaamisensa on kehittynyt lähtötasoon nähden ja myös verkostoitumista on tapahtunut etenkin ihotautien poliklinikan kanssa. Lopuksi ihotautien hoitotyön verkoston tulevaisuuden toiminta mallinnettiin, joka tulee koostumaan mm. koulutuspäivien ja osastotuntien järjestämisestä. Koulutuspäivien avulla tuetaan ihovastaavien ihotautiosaamisen kehittymistä. Kunnissa toteutettavien osastotuntien tavoitteena on kehittää laajemmin eri työyksiköissä tapahtuvaa ihotautipotilaan hoitotyötä.
Kehittämistyön tavoitteena oli kehittää ihotautien hoitotyön verkosto Kainuuseen. Tarkoituksena oli mahdollistaa osaamisen kehittämisen ja verkostoitumisen avulla kunnissa tapahtuva ihotautipotilaiden hoitotyö. Kehittämistyön metodologiana on toimintatutkimus ja se koostuu kolmesta eri syklistä.
Ensimmäisen syklin kehittämiskysymys oli, mitä ihotautiosaamista ihovastaavaksi valituilla sairaanhoitajilla on ja mitä ihotautiosaamista heillä tulisi olla. Ihovastaavien ihotautiosaamisen lähtötaso kartoitettiin avoimen kysymyksen avulla. Vastauksen analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Analyysin tuloksen mukaan ihovastaavat kokivat tarvetta ihotautiosaamisensa kehittämiselle. Ihovastaavilta tarvittava ihotautiosaaminen määriteltiin LL Minna Kubinin luentoon ja Arcadan ihotautien erikoistumisopintoihin perustuen. Ihovastaavien lähtötason osaamisen ja heiltä tarvittavan osaamisen välinen ero koostui etenkin kliinisen- ja ohjausosaamisen kehittämisen tarpeesta.
Kehittämistyön toisen syklin kehittämistehtävänä oli, miten ihovastaavien kliininen osaaminen ja ohjausosaaminen kehittyvät. Ensimmäisen syklin tuloksiin perustuen suunniteltiin ihovastaavien ihotautiosaamisen kehittämisen menetelmät, joita olivat tutustumispäivät ihotautien poliklinikalle, koulutusiltapäivät sekä ihotauteihin liittyvät kuukauden pähkinät. Osaamisen kehittämisen menetelmistä saatu palaute analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Analyysi osoitti ihovastaavien kliinisen- ja ohjausosaamisen kehittyneen ja verkostoituminen alkoi näkyä ihovastaavien toiminnassa.
Kehittämistyön kolmannessa syklissä arvioitiin avoimen kysymyksen avulla, miten ihovastaavat kokevat verkostoitumisen sekä kliinisen osaaminen ja ohjausosaamisen kehittyneen. Loppukartoituksen vastaukset analysoitiin abduktiivista sisällönanalyysia mukaillen. Ihovastaavat kokivat, että heidän ihotautiosaamisensa on kehittynyt lähtötasoon nähden ja myös verkostoitumista on tapahtunut etenkin ihotautien poliklinikan kanssa. Lopuksi ihotautien hoitotyön verkoston tulevaisuuden toiminta mallinnettiin, joka tulee koostumaan mm. koulutuspäivien ja osastotuntien järjestämisestä. Koulutuspäivien avulla tuetaan ihovastaavien ihotautiosaamisen kehittymistä. Kunnissa toteutettavien osastotuntien tavoitteena on kehittää laajemmin eri työyksiköissä tapahtuvaa ihotautipotilaan hoitotyötä.