SAV -potilaan psyykkisen tuen tarve
Sahlman, Mia (2013)
Sahlman, Mia
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121120825
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121120825
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sairaanhoitajien kokemuksia SAV -potilaiden psyykkisen tuen tarpeesta akuuttihoitovaiheessa. Työelämäyhteytenä toimi Pirkanmaan sairaanhoitopiiri. Opinnäytetyön tehtävinä oli selvittää miten äkillinen sairastuminen ja sen aiheuttama kriisi vaikuttavat potilaaseen, minkälaisia psyykkisiä ongelmia SAV -potilailla esiintyy akuuttivaiheen hoidossa ja minkälaisia keinoja hoitajilla on SAV -potilaiden psyykkiseen tukemiseen akuuttivaiheen hoidon aikana. Työn teoreettinen viitekehys koostui opinnäytetyön keskeisimmistä käsitteistä, joita olivat subaraknoidaalivuoto, kriisi, psyykkiset oireet, SAV -potilaan tuen tarve sekä hoidon jatkuvuus. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Aineisto kerättiin haastattelemalla teemahaastattelulla neljää asiantuntevaa sairaanhoitajaa. Haastatteluista saatu aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tulosten perusteella äkillinen sairastuminen aiheuttaa suuren tiedollisen tuen tarpeen. Hoitajien mukaan potilaat tarvitsivat myös paljon emotionaalista tukea. Potilaat tarvitsivat paljon aikaa ja asioita oli käytävä useaan otteeseen läpi. Tuloksissa nousi vahvasti esille läheisten tuen tarve erityisesti silloin, kun potilas oli itse huonossa kunnossa. Hoitajat kuvasivat potilaan äkillisen sairastumisen olevan kriisi koko perheelle. Kriisi ilmeni järkytyksenä tilanteesta ja monet potilaista yrittivät kieltää sairastumisen. Hoitajien mukaan äkillinen sairastuminen oli potilaille pysäyttävä kokemus, joka laittoi potilaat miettimään omaa elämäntapaansa ja elämäntilannettaan. Potilaat pohtivat, miten he olivat hoitaneet terveyttään, kuten olivatko he hoitaneet perussairauksiaan, oliko heillä joitakin riskitekijöitä sairastumiselle ja olisivatko he voineet ennaltaehkäistä sairastumisen jotenkin.
Tulosten mukaan monilla SAV -potilailla esiintyi eritasoisia psyykkisiä ongelmia, mutta vakavammat psyykkiset sairaudet tulivat esiin vasta hoidon myöhemmässä vaiheessa. Hoitajat nostivat esille tiedon antamisen, keskustelemisen potilaan kanssa sekä SAV -kansion keräämisen tärkeimpinä tuen antamisen muotoina. Osa hoitajista piti myös kuuntelemista ja läsnäoloa tärkeinä psyykkisen tukemisen muotoina. Tuloksissa potilaan tuen saamista rajoittaviksi tekijöiksi hoitajat nostivat erityisesti ajan puutteen ja lyhyet hoitoajat. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa hoitohenkilökunnalle SAV -potilaiden psyykkisen tuen tarpeesta ja tätä kautta luoda osastolle mahdollisuus kehittää SAV -potilaiden psyykkisen tuen saamista. Kehittämisideana olisi, että osastolle voitaisiin kehittää keinoja, joilla kriisiä voitaisiin käsitellä lyhyen hoitoajan puitteissa ja aikaa saataisiin suunnattua enemmän potilaan psyykkiseen tukemiseen.
Tulosten perusteella äkillinen sairastuminen aiheuttaa suuren tiedollisen tuen tarpeen. Hoitajien mukaan potilaat tarvitsivat myös paljon emotionaalista tukea. Potilaat tarvitsivat paljon aikaa ja asioita oli käytävä useaan otteeseen läpi. Tuloksissa nousi vahvasti esille läheisten tuen tarve erityisesti silloin, kun potilas oli itse huonossa kunnossa. Hoitajat kuvasivat potilaan äkillisen sairastumisen olevan kriisi koko perheelle. Kriisi ilmeni järkytyksenä tilanteesta ja monet potilaista yrittivät kieltää sairastumisen. Hoitajien mukaan äkillinen sairastuminen oli potilaille pysäyttävä kokemus, joka laittoi potilaat miettimään omaa elämäntapaansa ja elämäntilannettaan. Potilaat pohtivat, miten he olivat hoitaneet terveyttään, kuten olivatko he hoitaneet perussairauksiaan, oliko heillä joitakin riskitekijöitä sairastumiselle ja olisivatko he voineet ennaltaehkäistä sairastumisen jotenkin.
Tulosten mukaan monilla SAV -potilailla esiintyi eritasoisia psyykkisiä ongelmia, mutta vakavammat psyykkiset sairaudet tulivat esiin vasta hoidon myöhemmässä vaiheessa. Hoitajat nostivat esille tiedon antamisen, keskustelemisen potilaan kanssa sekä SAV -kansion keräämisen tärkeimpinä tuen antamisen muotoina. Osa hoitajista piti myös kuuntelemista ja läsnäoloa tärkeinä psyykkisen tukemisen muotoina. Tuloksissa potilaan tuen saamista rajoittaviksi tekijöiksi hoitajat nostivat erityisesti ajan puutteen ja lyhyet hoitoajat. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa hoitohenkilökunnalle SAV -potilaiden psyykkisen tuen tarpeesta ja tätä kautta luoda osastolle mahdollisuus kehittää SAV -potilaiden psyykkisen tuen saamista. Kehittämisideana olisi, että osastolle voitaisiin kehittää keinoja, joilla kriisiä voitaisiin käsitellä lyhyen hoitoajan puitteissa ja aikaa saataisiin suunnattua enemmän potilaan psyykkiseen tukemiseen.