Äänenmuodostus ja kuorolaulu
Harttunen, Anne (2013)
Harttunen, Anne
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121020654
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013121020654
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä olen perehtynyt kuorojen käyttämien äänenmuodostusharjoitusten eri osa-alueisiin klassisen laulajan näkökulmasta. Erityisen kiinnostuksen kohteena ovat olleet venytys- ja rentoutusharjoitukset, hengitysharjoitukset sekä varsinaiset ääniharjoitukset. Kuorokirjallisuudessa kehityslinja on kulkenut kohti kokonaisvaltaisemman äänenkäytön opiskelua.
Laulutekniikan ja laulamisen opettaminen ja myös opiskelu vaatii paljon perehtyneisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja omaa motivaatiota. Kuoro oppimisryhmänä toimii vuorovaikutteisesti. Kirjallisuuden ja tutkimustiedon pohjalta olen hahmotellut niitä perusasioita, joiden pohjalta kuoroissa kannattaa äänenohjausta lähteä kehittämään.
Kartoitin äänenmuodostusohjauksen tapaa, muotoa ja painopistealueita sekä kyselykartoituksena että seuraamalla Oulun seudun neljässä aikuiskuorossa yhden harjoituskerran syksyn 2013 aikana. Kuoroilla oli kaikilla toisistaan poikkeavat äänenmuodostusohjauksen toimintamallit. Kuoroissa saattaa nykyisin olla kuoronjohtajan lisäksi tai hänen rinnallaan äänenmuodostuksen ja laulun opettajana ammattilainen. Silti kuoronjohtaja on monelle laulajalle edelleen ainoa äänenkäytön ohjaaja.
Venytys- ja rentoutus- tai edes hengitysharjoitukset eivät olleet vakiintuneet osaksi kaikkien kuorojen viikoittaista harjoittelukäytäntöä. Laulajat tarvitsevat äänenmuodostusta kehittääkseen täsmällistä ja eriytynyttä ohjaamista, jonka kautta kuoron kokonaissointiakin voi parantaa. Silti todennäköisesti hyvinkin pienillä muutoksilla, kuten vaikka istumalla hengityksen virtaamisen kannalta suotuisassa asennossa, voisi useammassa harrastajakuorossa parantaa kuoron laulullisia valmiuksia.
Laulutekniikan ja laulamisen opettaminen ja myös opiskelu vaatii paljon perehtyneisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja omaa motivaatiota. Kuoro oppimisryhmänä toimii vuorovaikutteisesti. Kirjallisuuden ja tutkimustiedon pohjalta olen hahmotellut niitä perusasioita, joiden pohjalta kuoroissa kannattaa äänenohjausta lähteä kehittämään.
Kartoitin äänenmuodostusohjauksen tapaa, muotoa ja painopistealueita sekä kyselykartoituksena että seuraamalla Oulun seudun neljässä aikuiskuorossa yhden harjoituskerran syksyn 2013 aikana. Kuoroilla oli kaikilla toisistaan poikkeavat äänenmuodostusohjauksen toimintamallit. Kuoroissa saattaa nykyisin olla kuoronjohtajan lisäksi tai hänen rinnallaan äänenmuodostuksen ja laulun opettajana ammattilainen. Silti kuoronjohtaja on monelle laulajalle edelleen ainoa äänenkäytön ohjaaja.
Venytys- ja rentoutus- tai edes hengitysharjoitukset eivät olleet vakiintuneet osaksi kaikkien kuorojen viikoittaista harjoittelukäytäntöä. Laulajat tarvitsevat äänenmuodostusta kehittääkseen täsmällistä ja eriytynyttä ohjaamista, jonka kautta kuoron kokonaissointiakin voi parantaa. Silti todennäköisesti hyvinkin pienillä muutoksilla, kuten vaikka istumalla hengityksen virtaamisen kannalta suotuisassa asennossa, voisi useammassa harrastajakuorossa parantaa kuoron laulullisia valmiuksia.