Kemiläisten ikäihmisten ravitsemustila ja hoitohenkilökunnan ravitsemuskoulutustarve
Tukia, Varpu (2013)
Tukia, Varpu
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120920573
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120920573
Tiivistelmä
Ikäihmisten ravitsemustilaa on arvioitu Etelä-Suomessa kotisairaanhoidossa, vanhainkodeissa sekä sairaaloissa. Muistisairautta sairastavien ihmisten ravitsemuksesta on myös tutkimustuloksia. Tutkimuksista käy selville, että ravitsemusongelmat ovat tavallisia laitoksissa asuvien ikäihmisten keskuudessa. Myös kotona asuvien – varsinkin muistisairaiden ihmisten, virheravitsemusriski on kasvanut. Kotipalvelun työntekijöiden lisäkoulutustarpeesta ja hoitohenkilökunnan ravitsemuskoulutuksen hyödyistä on saatu näyttöä. Tämän työn tarkoitus oli kartoittaa kemiläisten ikäihmisten ravitsemustila ja hoitohenkilökunnan ravitsemuskoulutustarve eräässä kemiläisessä palvelukodissa ja erään kemiläisen kotihoidon alueen tiimissä.
Ikääntymiseen liittyy monia fysiologisia, psykologisia, sosiaalisia ja taloudellisia muutoksia, jotka voivat vaikuttaa ravitsemustilaan. Ongelmaksi saattaa nousta energian ja välttämättömien ravintoaineiden riittävä saanti, jos ravinnon saanti on liian vähäistä tai yksipuolista. Virhe- ja aliravitsemus heikentävät ikäihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Ikäihmisten ravitsemussuositusten tavoitteena on, että sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelevät ammattilaiset tunnistavat käytännön hoitotyössä ravitsemustilan heikkenemisen ja osaavat toteuttaa ravitsemushoitoa osana ikäihmisen hyvää hoitoa eri elämänvaiheissa.
Tässä työssä oli kaksi tutkimusaluetta: ikäihmisten ravitsemustila ja hoitohenkilökunnan ravitsemuskoulutustarve. Tutkimusote on määrällinen tutkimus ja tutkimusasetelma poikkileikkaustutkimus. Tiedonkeruumenetelminä toimivat MNA-testilomake (Mini Nutritional Assessment), jonka avulla arvioitiin palvelukodin asukkaiden (n=16) ja kotihoidon asiakkaiden (n=18) ravitsemustila sekä strukturoitu kyselylomake, jolla kerättiin tietoa hoitohenkilökunnan ravitsemuskoulutustarpeesta (n=17).
Ravitsemustilan arvioinnin tulosten mukaan palvelukodissa 13%:lla oli hyvä ravitsemustila, 68%:lla riski virheravitsemukselle oli kasvanut ja 19%:lla oli ali- tai virheravitsemustila. Kotihoidossa tasan puolella oli hyvä ravitsemustila ja toisella puolella riski virhe- tai aliravitsemukselle oli kasvanut. Kenelläkään ei ollut ali- tai virheravitsemustila. Henkilökunnan ravitsemuskoulutustarvekyselyn perusteella lisäkoulutusta haluttiin eniten aiheesta Ali- ja virheravitsemuksen tunnistaminen. Eniten erittäin tarpeellisena pidettiin aihetta Lääkkeiden ja lääkkeenantotavan merkitys ravitsemukselle.
Ikääntymiseen liittyy monia fysiologisia, psykologisia, sosiaalisia ja taloudellisia muutoksia, jotka voivat vaikuttaa ravitsemustilaan. Ongelmaksi saattaa nousta energian ja välttämättömien ravintoaineiden riittävä saanti, jos ravinnon saanti on liian vähäistä tai yksipuolista. Virhe- ja aliravitsemus heikentävät ikäihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Ikäihmisten ravitsemussuositusten tavoitteena on, että sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelevät ammattilaiset tunnistavat käytännön hoitotyössä ravitsemustilan heikkenemisen ja osaavat toteuttaa ravitsemushoitoa osana ikäihmisen hyvää hoitoa eri elämänvaiheissa.
Tässä työssä oli kaksi tutkimusaluetta: ikäihmisten ravitsemustila ja hoitohenkilökunnan ravitsemuskoulutustarve. Tutkimusote on määrällinen tutkimus ja tutkimusasetelma poikkileikkaustutkimus. Tiedonkeruumenetelminä toimivat MNA-testilomake (Mini Nutritional Assessment), jonka avulla arvioitiin palvelukodin asukkaiden (n=16) ja kotihoidon asiakkaiden (n=18) ravitsemustila sekä strukturoitu kyselylomake, jolla kerättiin tietoa hoitohenkilökunnan ravitsemuskoulutustarpeesta (n=17).
Ravitsemustilan arvioinnin tulosten mukaan palvelukodissa 13%:lla oli hyvä ravitsemustila, 68%:lla riski virheravitsemukselle oli kasvanut ja 19%:lla oli ali- tai virheravitsemustila. Kotihoidossa tasan puolella oli hyvä ravitsemustila ja toisella puolella riski virhe- tai aliravitsemukselle oli kasvanut. Kenelläkään ei ollut ali- tai virheravitsemustila. Henkilökunnan ravitsemuskoulutustarvekyselyn perusteella lisäkoulutusta haluttiin eniten aiheesta Ali- ja virheravitsemuksen tunnistaminen. Eniten erittäin tarpeellisena pidettiin aihetta Lääkkeiden ja lääkkeenantotavan merkitys ravitsemukselle.