Likvorin CXCL13-määrityksen validointi : uusi työkalu neuroborreliainfektion diagnostiikkaan
Karvonen, Anna; Leinonen, Satu (2013)
Karvonen, Anna
Leinonen, Satu
Turun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120920511
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120920511
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoite on parantaa neuroborreliainfektion laboratoriodiagnostiikkaa. Tarkoituksena oli validoida likvorin CXCL13-määritys ja laatia validointiraportti Turun yliopiston lääketieteellisen mikrobiologian ja immunologian oppiaineen diagnostiselle palvelutoiminnalle, jotta CXCL13-määritystä voitaisiin käyttää osana neuroborreliainfektion diagnostiikkaa. Tutkimustehtävänä oli selvittää soveltuuko likvorin CXCL13-määritys neuroborreliainfektion diagnostiikkaan sekä antibioottihoidon vaikutus likvorin CXCL13-pitoisuuteen.
Neuroborreliainfektio aiheutuu Borrelia burgdorferi –bakteerista. Neuroborreliainfektiossa borreliabakteeri infektoi perifeeristä hermostoa tai keskushermostoa. Yleisimpiä neuroborreliainfektion oireita ovat aivokalvontulehdus, hermojuurentulehdus ja aivohermojen halvaus, erityisesti kasvohermohalvaus.
Tässä opinnäytetyössä käytettiin kaupallista (R&D Systems) ELISA-menetelmää. Kyseessä on immunologinen menetelmä, jossa hyödynnetään vasta-aineiden kykyä sitoa ja sitoutua spesifisti antigeeneihin. Opinnäytetyön tutkimusaineisto koostui likvornäytteistä. Näytteistä määritettiin CXCL13-pitoisuudet. Näytteiden avulla tehtiin CXCL13-määrityksen validointi, joka sisälsi spesifisyyden, toistettavuuden ja lineaarisuuden testaukset.
Tuoretta neuroborreliainfektiota sairastavien potilaiden likvoreiden CXCL13-pitoisuudet olivat 424 – 158030 pg/ml. Neurosyfilispotilaan likvorin CXCL13-pitoisuus oli 36998 pg/ml. MS-tautiin viittaavissa näytteissä ja keskushermoston virusinfektiota (VZV, HSV, HHV-6, entero ja TBE) sairastavien näytteissä CXCL13-pitoisuudet olivat välillä <7,8-406 pg/ml. Neuroborreliainfektioon viittaavana alarajana voidaan pitää likvorin CXCL13-pitoisuutta 500 pg/ml.
Tämän opinnäytetyön tulokset osoittavat, että likvorin CXCL13-määritys soveltuu neuroborreliainfektion diagnostiikkaan. CXCL13-pitoisuudet likvorissa laskevat antibioottihoidon myötä. Lisäksi voidaan todeta R&D Systemsin CXCL13-määrityksen olevan validi spesifisyyden, toistettavuuden ja lineaarisuuden suhteen.
Neuroborreliainfektio aiheutuu Borrelia burgdorferi –bakteerista. Neuroborreliainfektiossa borreliabakteeri infektoi perifeeristä hermostoa tai keskushermostoa. Yleisimpiä neuroborreliainfektion oireita ovat aivokalvontulehdus, hermojuurentulehdus ja aivohermojen halvaus, erityisesti kasvohermohalvaus.
Tässä opinnäytetyössä käytettiin kaupallista (R&D Systems) ELISA-menetelmää. Kyseessä on immunologinen menetelmä, jossa hyödynnetään vasta-aineiden kykyä sitoa ja sitoutua spesifisti antigeeneihin. Opinnäytetyön tutkimusaineisto koostui likvornäytteistä. Näytteistä määritettiin CXCL13-pitoisuudet. Näytteiden avulla tehtiin CXCL13-määrityksen validointi, joka sisälsi spesifisyyden, toistettavuuden ja lineaarisuuden testaukset.
Tuoretta neuroborreliainfektiota sairastavien potilaiden likvoreiden CXCL13-pitoisuudet olivat 424 – 158030 pg/ml. Neurosyfilispotilaan likvorin CXCL13-pitoisuus oli 36998 pg/ml. MS-tautiin viittaavissa näytteissä ja keskushermoston virusinfektiota (VZV, HSV, HHV-6, entero ja TBE) sairastavien näytteissä CXCL13-pitoisuudet olivat välillä <7,8-406 pg/ml. Neuroborreliainfektioon viittaavana alarajana voidaan pitää likvorin CXCL13-pitoisuutta 500 pg/ml.
Tämän opinnäytetyön tulokset osoittavat, että likvorin CXCL13-määritys soveltuu neuroborreliainfektion diagnostiikkaan. CXCL13-pitoisuudet likvorissa laskevat antibioottihoidon myötä. Lisäksi voidaan todeta R&D Systemsin CXCL13-määrityksen olevan validi spesifisyyden, toistettavuuden ja lineaarisuuden suhteen.