Alaikäisten huumerikostutkinnan erityispiirteet, haasteet ja lainsäädäntö
Siivonen, Miika (2013)
Siivonen, Miika
Laurea-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120820430
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120820430
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tarkastellaan, millaisia haasteita ja erityispiirteitä liittyy alaikäisten huumerikostutkintaan sekä sitä, vastaako nykyinen ja 1.1.2014 voimaan tuleva lainsäädäntö tutkinnan tarpeita ja tavoitteita. Tutkimuksessa tarkastellaan Suomen huumausainetilannetta, nuorten huumausainekokeilumääriä sekä huumausaine- ja nuorisorikollisuutta. Työssä esitellään myös Turussa käytössä oleva alaikäisten huumerikostutkinnan esitutkintaprosessi, johon liittyy pakollinen päihdehoito.
Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus, jossa pyritään selvittämään alaikäisten huumerikostutkintaa kokonaisvaltaisena ilmiönä sekä pohtimaan sen merkitystä ja tarkoitusta yhteiskunnassa. Teoriaosuus perustuu aihetta koskeviin kirjallisuus- ja verkkolähteisiin. Tutkimusaihetta syvennettiin haastattelemalla Varsinais-Suomen poliisilaitoksen Turun pääpoliisiaseman alaikäisten huumerikoksia tutkivan yksikön viittä tutkijaa teemahaastattelulla.
Tilastokeskuksen tilastojen mukaan alaikäisten nuorten huumausainerikokset ovat yli kolminkertaistuneet alle 15–vuotiailla ja 15–17 –vuotiailla määrä on yli kaksinkertaistunut vuodesta 2008 vuoteen 2012. Tutkimuksessa saatujen tulosten mukaan tämä johtuu muun muassa alaikäisten asenteiden muuttumisesta myötämielisemmiksi erityisesti kannabista kohtaan ja kannabiksen kotikasvatuksen yleistymisestä.
Opinnäytetyön tulosten mukaan alaikäisten huumerikostutkinnassa olevia erityispiirteitä ovat muun muassa pakkokeinojen laajempi käyttö, tutkinnan pitkäkestoisuus tavanomaiseen rikostutkintaan verrattuna ja asiakkaan päihdehoitoon ohjaus. Haasteiksi luokiteltiin muun muassa vaikuttaminen lasten ja nuorten asenteisiin huumausaineita kohtaan sekä alaikäisten asiakkaiden vanhempien kohtaaminen.
Tutkimuksen mukaan tämänhetkinen lainsäädäntö vastaa alaikäisten huumerikostutkinnan tarpeita ja tavoitteita. Lainsäädännössä tulisi kuitenkin huomioida erityisesti lasten kasvatuksen ja itsekriminoinnin ristiriitaisuus sekä ehkäisevän lainsäädännön lisääminen esimerkiksi poliisihallituksen ohjeisiin. Poliisihallinnon tulisi luoda yhtenäinen toimintamalli alaikäisten huumerikostutkintaan ja lisätä valistusta ja ennaltaehkäisevää toimintaa. Tutkimustulokset osoittivat sen, että lainsäädäntöuudistuksessa alaikäisten tutkinnassa tärkeä puhelimen takavarikointi vaikeutuu ja tarpeeton byrokratia tullee lisääntymään.
Tutkimus osoitti myös, että Turussa alaikäisten huumerikoksia tutkivien ja lainsäätäjien näkökulmat tutkinnan tavoitteista poikkesivat toisistaan. Ensisijaiseksi tavoitteeksi tutkijat ilmoittivat nuoren syrjäytymisen pysäyttämisen lainsäädännön keskittyessä rikoksen selvittämiseen.
Asiasanat: Ensikertalainen, alaikäinen, huumerikostutkinta, esitutkinta
Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus, jossa pyritään selvittämään alaikäisten huumerikostutkintaa kokonaisvaltaisena ilmiönä sekä pohtimaan sen merkitystä ja tarkoitusta yhteiskunnassa. Teoriaosuus perustuu aihetta koskeviin kirjallisuus- ja verkkolähteisiin. Tutkimusaihetta syvennettiin haastattelemalla Varsinais-Suomen poliisilaitoksen Turun pääpoliisiaseman alaikäisten huumerikoksia tutkivan yksikön viittä tutkijaa teemahaastattelulla.
Tilastokeskuksen tilastojen mukaan alaikäisten nuorten huumausainerikokset ovat yli kolminkertaistuneet alle 15–vuotiailla ja 15–17 –vuotiailla määrä on yli kaksinkertaistunut vuodesta 2008 vuoteen 2012. Tutkimuksessa saatujen tulosten mukaan tämä johtuu muun muassa alaikäisten asenteiden muuttumisesta myötämielisemmiksi erityisesti kannabista kohtaan ja kannabiksen kotikasvatuksen yleistymisestä.
Opinnäytetyön tulosten mukaan alaikäisten huumerikostutkinnassa olevia erityispiirteitä ovat muun muassa pakkokeinojen laajempi käyttö, tutkinnan pitkäkestoisuus tavanomaiseen rikostutkintaan verrattuna ja asiakkaan päihdehoitoon ohjaus. Haasteiksi luokiteltiin muun muassa vaikuttaminen lasten ja nuorten asenteisiin huumausaineita kohtaan sekä alaikäisten asiakkaiden vanhempien kohtaaminen.
Tutkimuksen mukaan tämänhetkinen lainsäädäntö vastaa alaikäisten huumerikostutkinnan tarpeita ja tavoitteita. Lainsäädännössä tulisi kuitenkin huomioida erityisesti lasten kasvatuksen ja itsekriminoinnin ristiriitaisuus sekä ehkäisevän lainsäädännön lisääminen esimerkiksi poliisihallituksen ohjeisiin. Poliisihallinnon tulisi luoda yhtenäinen toimintamalli alaikäisten huumerikostutkintaan ja lisätä valistusta ja ennaltaehkäisevää toimintaa. Tutkimustulokset osoittivat sen, että lainsäädäntöuudistuksessa alaikäisten tutkinnassa tärkeä puhelimen takavarikointi vaikeutuu ja tarpeeton byrokratia tullee lisääntymään.
Tutkimus osoitti myös, että Turussa alaikäisten huumerikoksia tutkivien ja lainsäätäjien näkökulmat tutkinnan tavoitteista poikkesivat toisistaan. Ensisijaiseksi tavoitteeksi tutkijat ilmoittivat nuoren syrjäytymisen pysäyttämisen lainsäädännön keskittyessä rikoksen selvittämiseen.
Asiasanat: Ensikertalainen, alaikäinen, huumerikostutkinta, esitutkinta