Sairaanhoitajien kokemuksia selkäydinvammapotilaiden omaisten ohjaamisesta
Alho, Emmi; Riikola, Elina (2013)
Alho, Emmi
Riikola, Elina
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120520225
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120520225
Tiivistelmä
Läheisen selkäydinvamma on sokki omaisellekin, jolloin myös hän tarvitsee kriisihoidon lisäksi tukea voidakseen sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen. Tiedon ja emotionaalisen tuen antaminen saattavat ratkaisevasti helpottaa omaisen hätää. (Eriksson 2000, 226-232). Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kartoittaa sairaanhoitajien kokemuksia selkäydinvammapotilaiden omaisten ohjaamisesta eräällä erikoissairaanhoidon
vuodeosastolla. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoa selkäydinvammapotilaiden omaisten ohjaamisen tarpeista ja haasteista sairaanhoitajien haastattelujen pohjalta, ja sitä kautta kehittää omaisen ohjausta. Opinnäytetyön menetelmä oli kvalitatiivinen, aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta sairaanhoitajaa ja analysoitiin sisällönanalyysillä.
Tuloksista ilmeni, että selkäydinvammapotilaiden omaisille ohjausta pyrittiin antamaan yksilöllisesti omaisen kriisi sekä jaksaminen huomioiden. Ohjaustilanteet sisälsivät keskustelua, konkreettista asioiden näyttämistä ja tekemistä. Ohjauksessa annettiin sekä informatiivista että emotionaalista tukea. Informatiiviseen ohjaukseen kuului selkäydinvammasta ja sen haasteista sekä hoidollisista asioista kertominen. Emotionaalisen tuen muotoja olivat kohtaaminen, keskustelu, kuuntelu, läheisyys ja läsnäolo. Ohjauksen antamista edistivät hoitajan ja omaisen hyvä vuorovaikutussuhde, omahoitajuus, hoitajan työkokemus sekä koulutus, tiimityö ja riittävä henkilökunnan määrä. Lisäksi hoitajan myönteisen asennoitumisen sekä omaisen läsnäolon ja sitoutumisen koettiin edistävän ohjauksen antamista. Omaisen ohjauksen haasteiksi mainittiin muun muassa työn kuormittavuus sekä rauhallisen tilan puute. Haasteita tuotti omaisen kriisi sekä passiivisuus potilaan hoidossa, parisuhteeseen liittyvät ongelmat sekä omaisen harvat vierailut osastolla. Hoitajaan liittyviä ohjauksen haasteita olivat vähäinen työkokemus, hoitajan kokema rajallisuus sekä väsyminen. Erityisesti emotionaalisen tuen antamisen koettiin olevan haasteellista kokemattomampien hoitajien keskuudessa.
Omaisten ohjaustoimintaa ja hoitajien ohjaustaitoja toivottiin kehitettävän. Omaisten tukemiseen ja tarpeiden huomioimiseen toivottiin lisää panostusta keräämällä palautetta ja kehittämällä ohjaamisen muotoja ja materiaaleja. Ohjaamisen suunnittelua sekä kirjaamista haluttiin kehittää. Hoitajien välistä keskustelua sekä kokemusten vaihtoa kaivattiin. Omaisten vertaistukitoiminta mainittiin merkittävänä kehittämisehdotuksena. Ohjauksessa toivottiin hyödynnettävän enemmän moniammatillista tiimiä.
Jatkotutkimusehdotuksena aihetta voisi tarkastella omaisen näkökulmasta. Omaisten kokemuksiin liittyvät tutkimukset läheisen vakavasta loukkaantumisesta ja saamastaan tuesta kehittäisivät aihetta uudella tavalla.
vuodeosastolla. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoa selkäydinvammapotilaiden omaisten ohjaamisen tarpeista ja haasteista sairaanhoitajien haastattelujen pohjalta, ja sitä kautta kehittää omaisen ohjausta. Opinnäytetyön menetelmä oli kvalitatiivinen, aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta sairaanhoitajaa ja analysoitiin sisällönanalyysillä.
Tuloksista ilmeni, että selkäydinvammapotilaiden omaisille ohjausta pyrittiin antamaan yksilöllisesti omaisen kriisi sekä jaksaminen huomioiden. Ohjaustilanteet sisälsivät keskustelua, konkreettista asioiden näyttämistä ja tekemistä. Ohjauksessa annettiin sekä informatiivista että emotionaalista tukea. Informatiiviseen ohjaukseen kuului selkäydinvammasta ja sen haasteista sekä hoidollisista asioista kertominen. Emotionaalisen tuen muotoja olivat kohtaaminen, keskustelu, kuuntelu, läheisyys ja läsnäolo. Ohjauksen antamista edistivät hoitajan ja omaisen hyvä vuorovaikutussuhde, omahoitajuus, hoitajan työkokemus sekä koulutus, tiimityö ja riittävä henkilökunnan määrä. Lisäksi hoitajan myönteisen asennoitumisen sekä omaisen läsnäolon ja sitoutumisen koettiin edistävän ohjauksen antamista. Omaisen ohjauksen haasteiksi mainittiin muun muassa työn kuormittavuus sekä rauhallisen tilan puute. Haasteita tuotti omaisen kriisi sekä passiivisuus potilaan hoidossa, parisuhteeseen liittyvät ongelmat sekä omaisen harvat vierailut osastolla. Hoitajaan liittyviä ohjauksen haasteita olivat vähäinen työkokemus, hoitajan kokema rajallisuus sekä väsyminen. Erityisesti emotionaalisen tuen antamisen koettiin olevan haasteellista kokemattomampien hoitajien keskuudessa.
Omaisten ohjaustoimintaa ja hoitajien ohjaustaitoja toivottiin kehitettävän. Omaisten tukemiseen ja tarpeiden huomioimiseen toivottiin lisää panostusta keräämällä palautetta ja kehittämällä ohjaamisen muotoja ja materiaaleja. Ohjaamisen suunnittelua sekä kirjaamista haluttiin kehittää. Hoitajien välistä keskustelua sekä kokemusten vaihtoa kaivattiin. Omaisten vertaistukitoiminta mainittiin merkittävänä kehittämisehdotuksena. Ohjauksessa toivottiin hyödynnettävän enemmän moniammatillista tiimiä.
Jatkotutkimusehdotuksena aihetta voisi tarkastella omaisen näkökulmasta. Omaisten kokemuksiin liittyvät tutkimukset läheisen vakavasta loukkaantumisesta ja saamastaan tuesta kehittäisivät aihetta uudella tavalla.