AMPAC-palojätepussin testaus ja validointi
Palonkoski, Katriina (2013)
Palonkoski, Katriina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120319713
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120319713
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin Keskusrikospoliisin Rikosteknisen laboratorion kemian linjan kemiallisen palonsyytutkinnan työryhmässä syksyllä 2013.
Työn tarkoituksena oli testata ja validoida uutta palojätepussimateriaalia. Tällä hetkellä käytettävässä nylon-materiaalissa on havaittu tutkittavien yhdisteiden diffuusiota pois pussista. Pussimateriaali on ollut yli 20 vuotta käytössä palojätenäytteiden pakkaamisessa. Todennäköisesti pussin valmistaja on muuttanut valmistusprosessia, mikä on heikentänyt materiaalin kykyä pidättää palavia nesteitä. Tämä on aiheuttanut tutkittavien yhdisteiden identifioinnin vaikeutumisen. Näytteiden välillä ei kuitenkaan ole todettu ristikontaminaatiota.
Uutta materiaalia valittaessa oli tärkeää testata sen soveltuvuus nykyiselle akkreditoidulle analyysimenetelmälle. Materiaalin tulee pidättää tutkittavat yhdisteet lämmityksen ajan.
Työssä testattiin AMPAC-materiaalin lämpötilankestoa ja lämmitysaikaa, säilyvyyttä, diffuusiota, ristikontaminaatiota, adsorptiota, kylmänkestävyyttä ja murtumista. Lisäksi testattiin käsittelyn uusittavuutta ja C-kiskon käyttöä pussin väliaikaiseen sulkemiseen.
Edellä mainitun lisäksi pussimateriaalin tulee olla helposti käsiteltävää niin laboratoriossa kuin palopaikallakin.
Tulokseksi saatiin, että pussimateriaali pidättää hyvin useimpia testattuja yhdisteitä. Vanhasta pakkausmateriaalista aromaattiset yhdisteet diffundoituivat helposti pois, kun taas AMPAC-materiaali pidätti kyseiset yhdisteet hyvin. Etanoli pidättyi hyvin AMPAC-materiaalissa, mutta 1-propanolin ja 1-butanolin pidättyvyys oli heikompaa. Kaasuöljyn suhteen ei ollut merkitystä, kumpaa pakkausmateriaalia käytetään.
Moottoribensiini sekä etanoli, 2-propanoli, butanoni ja 1-butanoli säilyivät tunnistettavana AMPAC-materiaalissa vähintään kolme kuukautta käytetyillä pitoisuuksilla. Kaasuöljyn löydettävyys vain parani säilytettäessä.
Validointiin liittyvissä testeissä AMPAC-materiaali todettiin sopivaksi käytetylle HS-menetelmälle.
Työn tarkoituksena oli testata ja validoida uutta palojätepussimateriaalia. Tällä hetkellä käytettävässä nylon-materiaalissa on havaittu tutkittavien yhdisteiden diffuusiota pois pussista. Pussimateriaali on ollut yli 20 vuotta käytössä palojätenäytteiden pakkaamisessa. Todennäköisesti pussin valmistaja on muuttanut valmistusprosessia, mikä on heikentänyt materiaalin kykyä pidättää palavia nesteitä. Tämä on aiheuttanut tutkittavien yhdisteiden identifioinnin vaikeutumisen. Näytteiden välillä ei kuitenkaan ole todettu ristikontaminaatiota.
Uutta materiaalia valittaessa oli tärkeää testata sen soveltuvuus nykyiselle akkreditoidulle analyysimenetelmälle. Materiaalin tulee pidättää tutkittavat yhdisteet lämmityksen ajan.
Työssä testattiin AMPAC-materiaalin lämpötilankestoa ja lämmitysaikaa, säilyvyyttä, diffuusiota, ristikontaminaatiota, adsorptiota, kylmänkestävyyttä ja murtumista. Lisäksi testattiin käsittelyn uusittavuutta ja C-kiskon käyttöä pussin väliaikaiseen sulkemiseen.
Edellä mainitun lisäksi pussimateriaalin tulee olla helposti käsiteltävää niin laboratoriossa kuin palopaikallakin.
Tulokseksi saatiin, että pussimateriaali pidättää hyvin useimpia testattuja yhdisteitä. Vanhasta pakkausmateriaalista aromaattiset yhdisteet diffundoituivat helposti pois, kun taas AMPAC-materiaali pidätti kyseiset yhdisteet hyvin. Etanoli pidättyi hyvin AMPAC-materiaalissa, mutta 1-propanolin ja 1-butanolin pidättyvyys oli heikompaa. Kaasuöljyn suhteen ei ollut merkitystä, kumpaa pakkausmateriaalia käytetään.
Moottoribensiini sekä etanoli, 2-propanoli, butanoni ja 1-butanoli säilyivät tunnistettavana AMPAC-materiaalissa vähintään kolme kuukautta käytetyillä pitoisuuksilla. Kaasuöljyn löydettävyys vain parani säilytettäessä.
Validointiin liittyvissä testeissä AMPAC-materiaali todettiin sopivaksi käytetylle HS-menetelmälle.