Ympäristötoimittajan pelisäännöt
Saarinen, Mikko (2013)
Saarinen, Mikko
HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120219501
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013120219501
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, kuinka toimia ympäristötoimittajana eri eturyhmien ja osapuolten välissä. Onko objektiivinen suhtautuminen mahdollista tai edes suotavaa? Työn tavoitteena on tarjota näkökulmia ympäristötoimittajan työhön sekä työkaluja ympäristöaiheiden käsittelyyn mediassa.
Opinnäytetyötä varten on haastateltu kolmea kokenutta ympäristötoimittajaa. Haastattelut ovat laajoja teemahaastatteluja, joiden antia analysoidaan laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä.
Työn lähtökohtana oli oletus, että ympäristökiistojen osapuolet pyrkivät aktiivisesti vaikuttamaan toimittajan työhön. Tämä olettamus ei osoittautunut täysin vääräksi: viestintätoimistot ja tiedottajat pyrkivät vaikuttamaan juttujen sisältöön.
Työn lopputulos on se, että absoluuttinen objektiivisuus on mahdotonta. Mitä enemmän tieto alkaa saada yhteiskunnallisia ulottuvuuksia, sitä vaikeammaksi objektiivisuus käy. Toimittajan tulisi olla riippumaton kaikesta ja pysyä uskollisena totuudelle, joka ympäristöjournalismissa esiintyy yleensä biologiaan perustuvina selkeinä faktoina.
Ympäristökiistojen osapuolia on syytä lähestyä asia edellä ja ennakkoluulottomasti.
Tilannetaju, tunneäly ja ihmistuntemus ovat suureksi avuksi osapuolten kanssa toimittaessa. Ympäristötoimittajan tärkeimmät työvälineet ovat laaja yleissivistys, ympäristöaiheiden terminologian ymmärtäminen ja suhteellistamisen taju, kielitaito sekä oikeanlainen asenne työhön. Huumoria ja itseironiaa ei saa unohtaa.
Opinnäytetyötä varten on haastateltu kolmea kokenutta ympäristötoimittajaa. Haastattelut ovat laajoja teemahaastatteluja, joiden antia analysoidaan laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä.
Työn lähtökohtana oli oletus, että ympäristökiistojen osapuolet pyrkivät aktiivisesti vaikuttamaan toimittajan työhön. Tämä olettamus ei osoittautunut täysin vääräksi: viestintätoimistot ja tiedottajat pyrkivät vaikuttamaan juttujen sisältöön.
Työn lopputulos on se, että absoluuttinen objektiivisuus on mahdotonta. Mitä enemmän tieto alkaa saada yhteiskunnallisia ulottuvuuksia, sitä vaikeammaksi objektiivisuus käy. Toimittajan tulisi olla riippumaton kaikesta ja pysyä uskollisena totuudelle, joka ympäristöjournalismissa esiintyy yleensä biologiaan perustuvina selkeinä faktoina.
Ympäristökiistojen osapuolia on syytä lähestyä asia edellä ja ennakkoluulottomasti.
Tilannetaju, tunneäly ja ihmistuntemus ovat suureksi avuksi osapuolten kanssa toimittaessa. Ympäristötoimittajan tärkeimmät työvälineet ovat laaja yleissivistys, ympäristöaiheiden terminologian ymmärtäminen ja suhteellistamisen taju, kielitaito sekä oikeanlainen asenne työhön. Huumoria ja itseironiaa ei saa unohtaa.