Saduttamalla lasten osallisuuteen : Lasten kuulluksi tulemisen, mielipiteiden arvostamisen ja toimintaan vaikuttamisen lisääminen sadutus-menetelmän avulla
Väinämö, Katri (2013)
Väinämö, Katri
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013113019171
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013113019171
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni on tehty aiheesta sadutus osallisuutta lisäävänä menetelmänä. Tavoitteena oli selvittää, miten sadutus lisää lasten osallisuutta sekä kuinka saduttajan oma käyttäytyminen vaikuttaa lapsen osallisuuden tunteen syntymiseen.
Opinnäytetyössäni tarkastelen asioita varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Teoriaosuudessa esittelen sadutus-menetelmää sekä käyn läpi satujen merkitystä lapsille. Aukaisen osallisuuden käsitettä ja esittelen sen eri muotoja. Lopuksi pohdin aikuisen roolia osallisuuden mahdollistajana tai estäjänä.
Opinnäytetyöni on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Työssäni on piirteitä myös toimintatutkimuksesta. Aineiston keruu tapahtui pitämällä erilaisia sadutustuokioita viidelle 5-6-vuotiaalle lapselle Kemin kaupungin päiväkodissa. Sadutuskertoja oli kymmenen ja niiden kestot vaihtelivat 15 minuutista 45 minuuttiin. Sadutushetkien aikana havainnoin lapsia sekä itseäni, ja tein näiden perusteella johtopäätöksiä lasten osallisuudesta.
Sain selville, että saduttamalla saadaan lisättyä lapsen osallisuutta monipuolisesti. Lapset pääsevät mukaan suunnitteluun ja toteutukseen sekä oma-aloitteistuvat. He saavat tuoda esille omia mielipiteitään ja heitä kunnioitetaan niistä johtumatta tai juuri niistä johtuen. Lapset pääsevät luomaan konkreettisia asioita, joista he voivat olla ylpeitä. Näiden asioiden yhteistuloksena lapsen itsetunto kasvaa. Saduttajalla on myös merkittävä rooli tilaanteessa – hän voi käytöksellään joko edesauttaa tai estää kokonaan osallisuuden tunteen syntymisen.
Opinnäytetyössäni tarkastelen asioita varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Teoriaosuudessa esittelen sadutus-menetelmää sekä käyn läpi satujen merkitystä lapsille. Aukaisen osallisuuden käsitettä ja esittelen sen eri muotoja. Lopuksi pohdin aikuisen roolia osallisuuden mahdollistajana tai estäjänä.
Opinnäytetyöni on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Työssäni on piirteitä myös toimintatutkimuksesta. Aineiston keruu tapahtui pitämällä erilaisia sadutustuokioita viidelle 5-6-vuotiaalle lapselle Kemin kaupungin päiväkodissa. Sadutuskertoja oli kymmenen ja niiden kestot vaihtelivat 15 minuutista 45 minuuttiin. Sadutushetkien aikana havainnoin lapsia sekä itseäni, ja tein näiden perusteella johtopäätöksiä lasten osallisuudesta.
Sain selville, että saduttamalla saadaan lisättyä lapsen osallisuutta monipuolisesti. Lapset pääsevät mukaan suunnitteluun ja toteutukseen sekä oma-aloitteistuvat. He saavat tuoda esille omia mielipiteitään ja heitä kunnioitetaan niistä johtumatta tai juuri niistä johtuen. Lapset pääsevät luomaan konkreettisia asioita, joista he voivat olla ylpeitä. Näiden asioiden yhteistuloksena lapsen itsetunto kasvaa. Saduttajalla on myös merkittävä rooli tilaanteessa – hän voi käytöksellään joko edesauttaa tai estää kokonaan osallisuuden tunteen syntymisen.