Sairaanhoitajien kokemuksia raiskatun potilaan kohtaamisesta akuuttiosastolla
Karhukorpi, Johanna; Toivonen, Eeva-Liisa (2013)
Karhukorpi, Johanna
Toivonen, Eeva-Liisa
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013113019159
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013113019159
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata akuuttiosaston hoitajien kokemuksia raiskatun potilaan kohtaamisesta ja heidän valmiuksistaan hoitaa tätä potilasryhmää. Opinnäytetyön tehtävät ovat: mitä ennakkokäsityksiä ja –ajatuksia hoitajilla on raiskattujen potilaiden kohtaamisesta, miten hoitajat kokevat raiskatun potilaan kohtaamisen sekä miten sairaanhoitajat kokevat valmiutensa hoitaa tätä potilasryhmää. Opinnäytetyön tavoitteena on kehittää sairaanhoitajien valmiuksia raiskatun potilaan kohtaamiseen ja lisätä tietämystä aiheesta. Opinnäytetyö toteutettiin käyttämällä laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin haastattelemalla teemoittain kolmea (n=3) akuuttiosaston sairaanhoitajaa ja analysoitiin käyttäen induktiivista sisällönanalyysia.
Opinnäytetyön tuloksissa ilmeni, että sairaanhoitajat kokivat raiskatun potilaan kohtaamisen haastavana. Raiskauksen uhri miellettiin useimmiten naiseksi ja raiskaus aina loukkaavaksi tapahtumaksi, josta uhri kokee syyllisyyttä. Raiskatun potilaan hoitamista sairaanhoitajat kuvasivat moninaisena ja vastuullisena tehtävänä, josta keskeisiksi asioiksi nousivat näytteidenoton, kirjaamisen, läsnäolon, potilaan tukemisen ja eteenpäin ohjaamisen tärkeys. Lisähaasteita kohtaamiseen hoitajien mukaan toivat potilaan trauman vaiheet sekä tilan ja resurssien luomat rajoitukset. Opinnäytetyön haastatteluissa sairaanhoitajat painottivat kollegiaalisen tuen merkitystä haastavien kohtaamistilanteiden reflektoimiseksi. Työstä irrottautuminen vapaa-ajalla koettiin tärkeänä oman työssä jaksamisen kannalta.
Raiskatun potilaan kohtaamisesta ja akuuttihoidosta on olemassa yleisesti hyväksytyt kansalliset ohjeet. Haastatteluissa kävi ilmi, että raiskatun potilaan kohtaaminen tulee harvoin vastaan yksittäiselle hoitajalle. Tämä luo tarpeen osaston sisäisen ohjeen ja hoitoprotokollan luomiseen. Jatkohoidon ohjaamisen tueksi kaivattiin ohjelehtistä alueellisista jatkohoitopalveluista, jonka voisi antaa myös potilaalle. Vaikka opinnäytetyön tuloksissa hoitajat eivät tuoneet julki työuupumusta, olisi akuuttihoitotyön luonteen vuoksi hyvä tunnistaa mahdollisia työuupumuksen merkkejä hyvissä ajoin. Jatkotutkimusehdotukseksi nousi selvittää akuuttiosaston hoitajien tarvetta keskustella ja purkaa emotionaalisesti raskaita työkokemuksia.
Opinnäytetyön tuloksissa ilmeni, että sairaanhoitajat kokivat raiskatun potilaan kohtaamisen haastavana. Raiskauksen uhri miellettiin useimmiten naiseksi ja raiskaus aina loukkaavaksi tapahtumaksi, josta uhri kokee syyllisyyttä. Raiskatun potilaan hoitamista sairaanhoitajat kuvasivat moninaisena ja vastuullisena tehtävänä, josta keskeisiksi asioiksi nousivat näytteidenoton, kirjaamisen, läsnäolon, potilaan tukemisen ja eteenpäin ohjaamisen tärkeys. Lisähaasteita kohtaamiseen hoitajien mukaan toivat potilaan trauman vaiheet sekä tilan ja resurssien luomat rajoitukset. Opinnäytetyön haastatteluissa sairaanhoitajat painottivat kollegiaalisen tuen merkitystä haastavien kohtaamistilanteiden reflektoimiseksi. Työstä irrottautuminen vapaa-ajalla koettiin tärkeänä oman työssä jaksamisen kannalta.
Raiskatun potilaan kohtaamisesta ja akuuttihoidosta on olemassa yleisesti hyväksytyt kansalliset ohjeet. Haastatteluissa kävi ilmi, että raiskatun potilaan kohtaaminen tulee harvoin vastaan yksittäiselle hoitajalle. Tämä luo tarpeen osaston sisäisen ohjeen ja hoitoprotokollan luomiseen. Jatkohoidon ohjaamisen tueksi kaivattiin ohjelehtistä alueellisista jatkohoitopalveluista, jonka voisi antaa myös potilaalle. Vaikka opinnäytetyön tuloksissa hoitajat eivät tuoneet julki työuupumusta, olisi akuuttihoitotyön luonteen vuoksi hyvä tunnistaa mahdollisia työuupumuksen merkkejä hyvissä ajoin. Jatkotutkimusehdotukseksi nousi selvittää akuuttiosaston hoitajien tarvetta keskustella ja purkaa emotionaalisesti raskaita työkokemuksia.