ALK1- ja BCL2-translokaatiokoettimien toimivuus diagnostisissa näytteissä : Kromogeeninen in situ hybridisaatio -menetelmän testaus formaliinifiksoiduille parafiinileikkeille
Kokko, Evamaria; Juntunen, Valtteri (2013)
Kokko, Evamaria
Juntunen, Valtteri
Savonia-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112919100
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112919100
Tiivistelmä
Viime aikoina on tunnistettu enenevissä määrin geenimuutoksia syöpätautien taustalla. Syöpädiagnostiikassa on kehitetty molekyylibiologisia ja geneettisiä tutkimusmenetelmiä, joilla voidaan todentaa näitä geenimuutoksia ja mahdollistaa entistä tehokkaampi syöpien täsmähoito.
Opinnäytetyö toteutettiin Kuopion yliopistollisen sairaalan kuvantamiskeskuksen kliinisen patologian yksikössä ke-väällä 2013. Opinnäytetyön tarkoituksena oli suorittaa kromogeeninen in situ hybridisaatio (KISH) -menetelmän alustava sisäänajo (optimointi) ja tutkia translokaatiokoettimien ALK1 ja BCL2 toimivuutta formaliinifiksoiduilla pa-rafiinileikkeillä. Opinnäytetyön tavoitteena oli arvioida KISH-menetelmän hyödynnettävyys KYSin patologian syöpä-diagnostiikassa selvittämällä kuinka translokaatiokoettimet saadaan toimimaan käytetyllä näytemateriaalilla ja arvi-oimalla KISH-menetelmän vastaavuus rutiinikäytössä oleviin immunohistokemiallisiin (IHK) menetelmiin. ALK1-koettimen toimivuutta tutkittiin neuroblastooman, ei-pienisoluisen keuhkokarsinooman ja anaplastisen suurisolu-lymfooman näytteillä. BCL2-koettimen toimivuutta tutkittiin follikulaarisen lymfooman näytteillä. Kaikki näytteet värjättiin IHK-menetelmillä, joiden perusteella valittiin näytteet KISH-menetelmän optimointiin. Menetelmiä verrattiin kymmenellä tutkimusnäytteellä, joista viisi oli BCL2-proteiinia ilmentäviä ja viisi ALK-proteiinia ilmentäviä. Työssä saavutetuilla tuloksilla selvitettiin KISH-menetelmän hyödynnettävyyttä IHK-menetelmän vaihtoehtomenetelmänä.
KISH saatiin toimimaan tutkimuksessa käytetyillä translokaatiokoettimilla. Menetelmä toimi laite- ja reagenssival-mistajan (Dako) esivalidoitujen työohjeiden mukaisesti. Menetelmien todettiin vastaavan follikulaarisen lymfooman ja anaplastisen suurisolulymfooman näytteillä. Neuroblastoomanäytteillä menetelmät eivät vastanneet toisiaan. Ei-pienisoluisen keuhkokarsinooman näytteillä ei saavutetu riittävän luotettavia tuloksia menetelmien vertaamiseksi. Opinnäytetyön perusteella KISH ei ole vaihtoehtomenetelmä IHK-värjäyksille näiden syöpätyyppien diagnostiikassa.
Opinnäytetyö toteutettiin Kuopion yliopistollisen sairaalan kuvantamiskeskuksen kliinisen patologian yksikössä ke-väällä 2013. Opinnäytetyön tarkoituksena oli suorittaa kromogeeninen in situ hybridisaatio (KISH) -menetelmän alustava sisäänajo (optimointi) ja tutkia translokaatiokoettimien ALK1 ja BCL2 toimivuutta formaliinifiksoiduilla pa-rafiinileikkeillä. Opinnäytetyön tavoitteena oli arvioida KISH-menetelmän hyödynnettävyys KYSin patologian syöpä-diagnostiikassa selvittämällä kuinka translokaatiokoettimet saadaan toimimaan käytetyllä näytemateriaalilla ja arvi-oimalla KISH-menetelmän vastaavuus rutiinikäytössä oleviin immunohistokemiallisiin (IHK) menetelmiin. ALK1-koettimen toimivuutta tutkittiin neuroblastooman, ei-pienisoluisen keuhkokarsinooman ja anaplastisen suurisolu-lymfooman näytteillä. BCL2-koettimen toimivuutta tutkittiin follikulaarisen lymfooman näytteillä. Kaikki näytteet värjättiin IHK-menetelmillä, joiden perusteella valittiin näytteet KISH-menetelmän optimointiin. Menetelmiä verrattiin kymmenellä tutkimusnäytteellä, joista viisi oli BCL2-proteiinia ilmentäviä ja viisi ALK-proteiinia ilmentäviä. Työssä saavutetuilla tuloksilla selvitettiin KISH-menetelmän hyödynnettävyyttä IHK-menetelmän vaihtoehtomenetelmänä.
KISH saatiin toimimaan tutkimuksessa käytetyillä translokaatiokoettimilla. Menetelmä toimi laite- ja reagenssival-mistajan (Dako) esivalidoitujen työohjeiden mukaisesti. Menetelmien todettiin vastaavan follikulaarisen lymfooman ja anaplastisen suurisolulymfooman näytteillä. Neuroblastoomanäytteillä menetelmät eivät vastanneet toisiaan. Ei-pienisoluisen keuhkokarsinooman näytteillä ei saavutetu riittävän luotettavia tuloksia menetelmien vertaamiseksi. Opinnäytetyön perusteella KISH ei ole vaihtoehtomenetelmä IHK-värjäyksille näiden syöpätyyppien diagnostiikassa.