”Olemme oikealla tiellä” : Päiväkodin arkeen sulautettu työyhteisön kasvatuskumppanuuskoulutus
Railo, Inka (2013)
Railo, Inka
Laurea-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112818917
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112818917
Tiivistelmä
Helsingin kaupungin koillisen alueen päivähoito haluaa olla edelläkävijä henkilöstönsä kouluttamisessa. Se yrittää toteutettavalla työyhteisöön ”pilotoidulla”, kehittämisprojektinomaisella, kasvatuskumppanuuskoulutuksella vastata kentän alati muuttuvaan täydennyskoulutustarpeeseen. Siinä koulutus on tuotu työpaikalle ja pyritty järjestämään arjen keskelle mahdollisimman pienin lisäponnistuksin ja arkea kuormittavin teoin.
Tämän koulutuksen rinnalla kulkevan opinnäytetyön tutkimustehtävänä on kuvata, kuinka kasvatuskumppanuuskoulutuksen kautta opittu osaaminen (tieto, taito ja asenteet) siirtyy työkäytänteisiin. Tehtävänä ei ollut pelkästään koulutuksen vaikuttavuuden arviointi, vaan tarkoituksena oli myös keskittyä prosessin aikaisen kokemuksellisen oppimisen ja reflektoinnin kuvaamiseen. Tutkimusongelmana on kuvata, minkälaista muutosta koulutus tuo työyhteisön toimintaosaamiseen ja työkäytänteisiin koko työyhteisön tasolla. Tätä ongelmaa avasin kysymyksillä ”mitä kasvattajat ovat oppineet koulutuksessa kasvatuskumppanuudesta?”, ”mitä kasvattajat reflektoivat koulutuksessa?” ja ”miten työntekijät reflektoivat työyhteisön tilaa arvioinnin ja kehittämisen näkökulmasta?”.
Tutkimus oli menetelmältään arviointi- ja vaikuttavuustutkimus, jossa aineistonkeruun menetelminä toimivat videointi, osallistuva havainnointi, haastattelu ja päiväkirjamerkinnät. Aineistoa analysoitiin sisällönanalyysilla.
Henkilökunta kokee, että kuuntelemisen ja kunnioituksen merkitys on auennut heille uudella tavalla koulutuksen kautta. Luottamukselliseen suhteeseen pääseminen ja dialogin synnyttäminen hyvin monikulttuuristen perheiden kanssa on työntekijöiden mielestä hankalaa. He kokevat olevansa ”oikealla tiellä” toteutettaessa kasvatuskumppanuutta. Työntekijöiden oman työn reflektoinnin alkaminen vei aikaa. Reflektointia esiintyi Mezirowin (1981) reflektiivisyyden tasojen mukaan eniten tunteiden ja syy-seuraussuhteiden tasoilla. Työyhteisön kehittämisen näkökulmasta henkilökunta on lisännyt varhaiskasvattajan ammattitaitoa ja ymmärtäneet kehittämisen ja kehittymisen tärkeyden.
Henkilökunta koki varhaiskasvattajan kasvatuskumppanuuden ammattitaidon kehittyneen koulutuksessa niin yksilöillä kuin yhteisölläkin. Koulutuksen kautta yhteinen tietoisuus kasvatuskumppanuuden hengestä lisääntyi ja ohjaa tulevaisuudessa toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Koulutuksen kautta saavutettu muutos oli kasvattajien ammattitaitoa lisäävä ja työyhteisöä yhdistävä. Koulutuksen vaikutus oli positiivinen ja oppimistuloksia saavuttava.
Tämän koulutuksen rinnalla kulkevan opinnäytetyön tutkimustehtävänä on kuvata, kuinka kasvatuskumppanuuskoulutuksen kautta opittu osaaminen (tieto, taito ja asenteet) siirtyy työkäytänteisiin. Tehtävänä ei ollut pelkästään koulutuksen vaikuttavuuden arviointi, vaan tarkoituksena oli myös keskittyä prosessin aikaisen kokemuksellisen oppimisen ja reflektoinnin kuvaamiseen. Tutkimusongelmana on kuvata, minkälaista muutosta koulutus tuo työyhteisön toimintaosaamiseen ja työkäytänteisiin koko työyhteisön tasolla. Tätä ongelmaa avasin kysymyksillä ”mitä kasvattajat ovat oppineet koulutuksessa kasvatuskumppanuudesta?”, ”mitä kasvattajat reflektoivat koulutuksessa?” ja ”miten työntekijät reflektoivat työyhteisön tilaa arvioinnin ja kehittämisen näkökulmasta?”.
Tutkimus oli menetelmältään arviointi- ja vaikuttavuustutkimus, jossa aineistonkeruun menetelminä toimivat videointi, osallistuva havainnointi, haastattelu ja päiväkirjamerkinnät. Aineistoa analysoitiin sisällönanalyysilla.
Henkilökunta kokee, että kuuntelemisen ja kunnioituksen merkitys on auennut heille uudella tavalla koulutuksen kautta. Luottamukselliseen suhteeseen pääseminen ja dialogin synnyttäminen hyvin monikulttuuristen perheiden kanssa on työntekijöiden mielestä hankalaa. He kokevat olevansa ”oikealla tiellä” toteutettaessa kasvatuskumppanuutta. Työntekijöiden oman työn reflektoinnin alkaminen vei aikaa. Reflektointia esiintyi Mezirowin (1981) reflektiivisyyden tasojen mukaan eniten tunteiden ja syy-seuraussuhteiden tasoilla. Työyhteisön kehittämisen näkökulmasta henkilökunta on lisännyt varhaiskasvattajan ammattitaitoa ja ymmärtäneet kehittämisen ja kehittymisen tärkeyden.
Henkilökunta koki varhaiskasvattajan kasvatuskumppanuuden ammattitaidon kehittyneen koulutuksessa niin yksilöillä kuin yhteisölläkin. Koulutuksen kautta yhteinen tietoisuus kasvatuskumppanuuden hengestä lisääntyi ja ohjaa tulevaisuudessa toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Koulutuksen kautta saavutettu muutos oli kasvattajien ammattitaitoa lisäävä ja työyhteisöä yhdistävä. Koulutuksen vaikutus oli positiivinen ja oppimistuloksia saavuttava.