Liittyykö siihen jotain pelottavaa? : lapsen äänen kuuleminen ja kaltoinkohtelukokemusten puheeksi ottaminen lapsen kanssa.
Minerva, Meku (2013)
Minerva, Meku
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112818754
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112818754
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössäni tarkastelen lapsen kokemaa kuritusväkivaltaa ja kaltoinkohtelua ilmiönä. Mitä se on ja miten se vaikuttaa lapsen turvallisuudentunteeseen ja kehitykseen? Esittelen sekä aikuisille suunnattuja, kuritusväkivaltaan liittyviä asennemuutoksia valottavia tutkimuksia että koululaisille tehtyjä, kuritusväkivallan kokemuksia kartoittavia tutkimuksia. Nostan myös pohdittavaksi aikuisten vastuun lapsen hyvinvoinnin rakentamisessa ja turvaamisessa.
Opinnäytetyöni tavoitteena oli luoda lastensuojelun avopalveluina tarjottavan perhekuntoutuksen käyttöön uusi työväline, Lapsen Puntari, jonka avulla asiakkaana olevan lapsen ääni ja osallisuus tulevat paremmin huomioiduksi. Lapsen Puntarin tarkoitus on vahvistaa lapsen asemaa tiedon tuottajana ja tukea lasta tunteiden tunnistamisessa ja nimeämisessä. Omaohjaajana toimivaa työntekijää se auttaa tutustumaan lapseen paremmin, ohjaa suhtautumaan lapsen tuottamaan tietoon vakavasti ja reagoimaan siihen ammatillisesti. Lisäksi työvälineen tarkoitus on muun muassa helpottaa tiedon jakamista moniammatillisessa työryhmässä sekä auttaa työn dokumentointia.
Lapsen ääni nousee vahvasti esiin opinnäytetyön luvussa, jossa kerron Ensi- ja turvakotien liiton Lapsen aika -projektin myötä turvakotityössä tapahtuneesta orientaation muutoksesta, joka vahvisti sekä lasten että työntekijöiden mukaan lasten subjektiuden kokemusta, kuulluksi tulemista ja huomioon ottamista.
Esittelen opinnäytetyössäni Vantaan kaupungin Kuuselan perhekuntoutuskeskuksen, jossa olen työskennellyt useita vuosia ja jonka käyttöön olen Lapsen Puntarin ensisijaisesti suunnitellut. Työvälineen käyttö osana tavoitteellista perhekuntoutusta nostaa lapsen äänen ja kokemuksen keskiöön ja osoittaa sille sen tarvitseman tilan ja paikan. Jatkohank-keissa on syytä paneutua työvälineen muokkaamiseen niin, että se palvelisi mahdollisimman hyvin esimerkiksi vauvaperheitä ja maahanmuuttajana Suomeen tulleita perheitä.
Opinnäytetyöni tavoitteena oli luoda lastensuojelun avopalveluina tarjottavan perhekuntoutuksen käyttöön uusi työväline, Lapsen Puntari, jonka avulla asiakkaana olevan lapsen ääni ja osallisuus tulevat paremmin huomioiduksi. Lapsen Puntarin tarkoitus on vahvistaa lapsen asemaa tiedon tuottajana ja tukea lasta tunteiden tunnistamisessa ja nimeämisessä. Omaohjaajana toimivaa työntekijää se auttaa tutustumaan lapseen paremmin, ohjaa suhtautumaan lapsen tuottamaan tietoon vakavasti ja reagoimaan siihen ammatillisesti. Lisäksi työvälineen tarkoitus on muun muassa helpottaa tiedon jakamista moniammatillisessa työryhmässä sekä auttaa työn dokumentointia.
Lapsen ääni nousee vahvasti esiin opinnäytetyön luvussa, jossa kerron Ensi- ja turvakotien liiton Lapsen aika -projektin myötä turvakotityössä tapahtuneesta orientaation muutoksesta, joka vahvisti sekä lasten että työntekijöiden mukaan lasten subjektiuden kokemusta, kuulluksi tulemista ja huomioon ottamista.
Esittelen opinnäytetyössäni Vantaan kaupungin Kuuselan perhekuntoutuskeskuksen, jossa olen työskennellyt useita vuosia ja jonka käyttöön olen Lapsen Puntarin ensisijaisesti suunnitellut. Työvälineen käyttö osana tavoitteellista perhekuntoutusta nostaa lapsen äänen ja kokemuksen keskiöön ja osoittaa sille sen tarvitseman tilan ja paikan. Jatkohank-keissa on syytä paneutua työvälineen muokkaamiseen niin, että se palvelisi mahdollisimman hyvin esimerkiksi vauvaperheitä ja maahanmuuttajana Suomeen tulleita perheitä.