SELÄNTEEN ALUEEN ITSENÄISESTI ASUVIEN KEHITYSVAMMAISTEN TÄMÄNHETKINEN JA TULEVA AVUN JA TUEN TARVE
Lipponen, Tiina; Udd, Anu (2013)
Lipponen, Tiina
Udd, Anu
Centria ammattikorkeakoulu (Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu)
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112718583
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112718583
Tiivistelmä
Saimme aiheen tähän opinnäytetyöhön peruspalvelukuntayhtymä Selänteen vammaispalveluista. Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa, millaista tukea Selänteen alueella itsenäisesti asuvat kehitysvammaiset tarvitsevat nyt ja tulevaisuudessa.
Opinnäytetyön keskeiseksi tietoperustaksi muodostui kehitysvammaisuuteen,toimintakykyyn ja tutkimukseen liittyvä kirjallisuus sekä kehitysvammaisuuteen liittyvät asumispalvelut, lait, sosiaalipoliittiset ohjelmat ja aiheeseen liittyvät aiemmat tutkimukset. Työnjakoa tehtiin työelämäohjaajiin tapahtuvan yhteydenpidon ja opinnäytetyön koostamiseen liittyvän teknisen työn kohdalla siten,että toinen tekijöistä hoiti yhteydenpitoa ja toinen kokosi erikseen kootun materiaalin. Matkan varrella muokkasimme materiaalin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössämme oli puolistrukturoitu suunnattu teemahaastattelu.Tutkimustulokset analysoitiin käyttäen teemoittelua sekä sisällönanalyysiä ja -erittelyä.
Tutkimuksemme perusteella mahdollisimman itsenäisen asumisen muoto oli halutuin asumisvaihtoehto myös tulevaisuudessa. Avun ja tuen tarve tulee jossain vaiheessa kasvamaan muun muassa vanhempien ikääntymisestä johtuen. Vanhempien omien voimavarojen heiketessä kehitysvammaisen lapsen näiltä saama
apu vähenee tai lakkaa kokonaan. Tällöin muualta saatavan avun ja tuen tarve tulee lisääntymään. Tulevan avun ja tuen tarpeen koettiin olevan elämisen ja asumisen perusasioihin. Päivittäisen avun ja tuen tarpeen arvioitiin lisääntyvän
tulevaisuudessa. Tulevaisuudessa niihin voivat vastata monen eri tahon edustajat,muun muassa fysioterapeutti, psykologi, vapaa-ajanohjaaja, yksityiset siivous- ja kuljetuspalvelut, asumisyksikköjen työntekijät, tukihenkilöt ja henkilökohtaiset
avustajat.
Opinnäytetyön keskeiseksi tietoperustaksi muodostui kehitysvammaisuuteen,toimintakykyyn ja tutkimukseen liittyvä kirjallisuus sekä kehitysvammaisuuteen liittyvät asumispalvelut, lait, sosiaalipoliittiset ohjelmat ja aiheeseen liittyvät aiemmat tutkimukset. Työnjakoa tehtiin työelämäohjaajiin tapahtuvan yhteydenpidon ja opinnäytetyön koostamiseen liittyvän teknisen työn kohdalla siten,että toinen tekijöistä hoiti yhteydenpitoa ja toinen kokosi erikseen kootun materiaalin. Matkan varrella muokkasimme materiaalin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössämme oli puolistrukturoitu suunnattu teemahaastattelu.Tutkimustulokset analysoitiin käyttäen teemoittelua sekä sisällönanalyysiä ja -erittelyä.
Tutkimuksemme perusteella mahdollisimman itsenäisen asumisen muoto oli halutuin asumisvaihtoehto myös tulevaisuudessa. Avun ja tuen tarve tulee jossain vaiheessa kasvamaan muun muassa vanhempien ikääntymisestä johtuen. Vanhempien omien voimavarojen heiketessä kehitysvammaisen lapsen näiltä saama
apu vähenee tai lakkaa kokonaan. Tällöin muualta saatavan avun ja tuen tarve tulee lisääntymään. Tulevan avun ja tuen tarpeen koettiin olevan elämisen ja asumisen perusasioihin. Päivittäisen avun ja tuen tarpeen arvioitiin lisääntyvän
tulevaisuudessa. Tulevaisuudessa niihin voivat vastata monen eri tahon edustajat,muun muassa fysioterapeutti, psykologi, vapaa-ajanohjaaja, yksityiset siivous- ja kuljetuspalvelut, asumisyksikköjen työntekijät, tukihenkilöt ja henkilökohtaiset
avustajat.