Rikosasioiden sovittelu : viranomaisten kokemuksia Oulussa
Virpimäki-Moilanen, Suvi (2013)
Virpimäki-Moilanen, Suvi
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112718539
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112718539
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tutkii rikosasioiden sovittelun kulkua Oulun poliisilaitoksella, Pohjois-Suomen sovittelutoimiston Oulun keskustoimistossa ja Oulun syyttäjänvirastossa sekä rikosasioiden sovitteluun liittyvää yhteistyötä näiden viranomaisten välillä. Työ on tehty toimeksiantona Oulun poliisilaitokselle. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, miten sovitteluasia etenee käytännössä Oulun poliisilaitoksella ja sieltä eteenpäin sekä onko poliisin, sovittelutoimiston ja syyttäjänviraston yhteistyössä sovitteluun liittyen kehitettävää.
Opinnäytetyön keskeisenä tutkimusmenetelmänä on käytetty lainoppia, joka on oikeudellisia tekstejä tutkiva tulkintatiede. Tutkimusmateriaalina on aiheeseen liittyvä lainsäädäntö, keskeisimpänä laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta sekä lain esityöt, joita on käytetty työn teoriaosuudessa lähteinä. Lisäksi rikosten sovitteluun liittyvä kirjallisuus, artikkelit ja tutkimukset täydentävät tietoperustaa. Opinnäytetyössä käytettiin myös kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää, jonka mukaisesti suoritettiin teemahaastattelut Oulun poliisilaitoksella, Pohjois-Suomen sovittelutoimiston Oulun keskustoimistossa ja Oulun syyttäjänvirastossa. Haastattelut kohdennettiin tiettyihin, kaikille samoihin teemoihin, joista haastateltavien kanssa keskusteltiin. Asiantuntijahaastattelujen avulla työhön on tuotu tietoa käytännön menettelystä.
Sovittelussa on pyrkimyksenä sopia omatoimisesti rikoksesta seuranneiden haittojen hyvittämisestä. Yleiset edellytykset sovittelun toteuttamiselle ovat osapuolten henkilökohtainen ja vapaa-ehtoinen suostumus ja se, että he ymmärtävät sovittelun luonteen sekä siinä tehtävien ratkaisujen merkityksen. Aloitteen sovittelusta voi tehdä rikoksesta epäilty, rikoksen uhri, alaikäisen rikoksesta epäillyn tai uhrin huoltaja tai muu laillinen edustaja, poliisi- tai syyttäjäviranomainen tai muu viranomainen. Vain poliisilla ja syyttäjällä on oikeus tehdä aloite sovitteluun ryhtymisestä lähisuhdeväkivaltaa sisältävän rikoksen kohdalla. Asian käsittely ja ratkaisu poliisi- tai syyttäjäviranomaisessa tai tuomioistuimessa eivät estä sovittelun toteuttamista. Sovittelussa ei ratkaista asian rikosoikeudellista puolta ja rangaistusseuraamusta. Onnistuessaan sovittelulla voi kuitenkin olla rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän kannalta myönteisiä vaikutuksia rikoksesta epäillylle. Lopputuloksena työssä on haastatelluilta viranomaisilta kootut kokemukset rikosasioiden sovittelusta Oulussa. Haastatellut olivat pääosin tyytyväisiä rikosten sovitteluun liittyvään paikalliseen yhteistyöhön. Työn liitteenä on prosessikaavio, joka kuvaa sovitteluasian etenemisen Oulun poliisilaitoksella, Pohjois-Suomen sovittelutoimiston Oulun keskustoimistossa ja Oulun syyttäjänvirastossa.
Opinnäytetyön keskeisenä tutkimusmenetelmänä on käytetty lainoppia, joka on oikeudellisia tekstejä tutkiva tulkintatiede. Tutkimusmateriaalina on aiheeseen liittyvä lainsäädäntö, keskeisimpänä laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta sekä lain esityöt, joita on käytetty työn teoriaosuudessa lähteinä. Lisäksi rikosten sovitteluun liittyvä kirjallisuus, artikkelit ja tutkimukset täydentävät tietoperustaa. Opinnäytetyössä käytettiin myös kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää, jonka mukaisesti suoritettiin teemahaastattelut Oulun poliisilaitoksella, Pohjois-Suomen sovittelutoimiston Oulun keskustoimistossa ja Oulun syyttäjänvirastossa. Haastattelut kohdennettiin tiettyihin, kaikille samoihin teemoihin, joista haastateltavien kanssa keskusteltiin. Asiantuntijahaastattelujen avulla työhön on tuotu tietoa käytännön menettelystä.
Sovittelussa on pyrkimyksenä sopia omatoimisesti rikoksesta seuranneiden haittojen hyvittämisestä. Yleiset edellytykset sovittelun toteuttamiselle ovat osapuolten henkilökohtainen ja vapaa-ehtoinen suostumus ja se, että he ymmärtävät sovittelun luonteen sekä siinä tehtävien ratkaisujen merkityksen. Aloitteen sovittelusta voi tehdä rikoksesta epäilty, rikoksen uhri, alaikäisen rikoksesta epäillyn tai uhrin huoltaja tai muu laillinen edustaja, poliisi- tai syyttäjäviranomainen tai muu viranomainen. Vain poliisilla ja syyttäjällä on oikeus tehdä aloite sovitteluun ryhtymisestä lähisuhdeväkivaltaa sisältävän rikoksen kohdalla. Asian käsittely ja ratkaisu poliisi- tai syyttäjäviranomaisessa tai tuomioistuimessa eivät estä sovittelun toteuttamista. Sovittelussa ei ratkaista asian rikosoikeudellista puolta ja rangaistusseuraamusta. Onnistuessaan sovittelulla voi kuitenkin olla rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän kannalta myönteisiä vaikutuksia rikoksesta epäillylle. Lopputuloksena työssä on haastatelluilta viranomaisilta kootut kokemukset rikosasioiden sovittelusta Oulussa. Haastatellut olivat pääosin tyytyväisiä rikosten sovitteluun liittyvään paikalliseen yhteistyöhön. Työn liitteenä on prosessikaavio, joka kuvaa sovitteluasian etenemisen Oulun poliisilaitoksella, Pohjois-Suomen sovittelutoimiston Oulun keskustoimistossa ja Oulun syyttäjänvirastossa.