Perhekasvatuksesta 2010-luvun seksuaalikasvatukseen
Sipiläinen, Hanna (2013)
Sipiläinen, Hanna
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112718474
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013112718474
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli määritellä käsitettä ”perhekasvatus”, verrata perhekasvatusta ja terveystietoa keskenään sekä tutkia, onko mediasta tai internetistä täydennystä terveystiedon opetussuunnitelmaan. Opinnäytetyössä kerättiin myös nuorten kokemuksia saadusta seksuaalikasvatuksesta. Tarkoituksena on herättää aiheesta keskustelua. Opinnäytetyö kuuluu 2,6 Kestävä kansakunta -hankkeen valmisteluun.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä oli kirjallisuuskatsaus ja alkuperäisaineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Alkuperäisaineisto koostui seitsemästä pro gradu -tutkielmasta, kahdesta peruskoulun opetussuunnitelman perusteista ja neljästä nuorille suunnatusta seksivalistussivustosta.
Tulosten mukaan, ettei perhekasvatusta ja terveystietoa voida verrata toisiinsa. Perhekasvatus oli laajempi kokonaisuus, jota opetettiin useassa oppiaineessa, pääsääntöisesti kotitaloudessa. Terveystieto on oma oppiaineensa, joka keskittyy ihmisen terveyteen ja terveellisiin elämäntapoihin. Nuorille suunnatut seksivalistussivut ovat luotettavien järjestöjen ylläpitämiä ja niiden tekemiseen osallistuu niin asiantuntijoita kuin nuoriakin. Ne ovat sisällöiltään monipuolisia ja nuoret saavat esittää mieltä askarruttavia kysymyksiä sekä toisilleen että asiantuntijoille. Terveystietoon ja seksuaalikasvatukseen suhtaudutaan pääsääntöisesti myönteisesti ja sitä pidetään tärkeänä. Seksuaalikasvatus tulisi kuitenkin ajoittaa alkamaan aikaisemmin ja opetukseen tulisi käyttää enemmän aikaa, jotta asiat ehditään käymään kunnolla läpi. Sisältöön haluttiin enemmän keskustelua tunteista, oikeuksista ja vastuusta, mutta myös tulevaisuudesta, kuten perheen perustamisesta ja hedelmällisyyteen liittyvistä ongelmista. Opetusmenetelmiä pitäisi käyttää monipuolisesti. Yleisin toive opetusmenetelmästä oli keskustelu. Opetusmateriaalia tulisi uusia useammin. Seksuaalikasvatusta opettavan toivottiin olevan nuorempi, koska nuoren ajateltiin ymmärtävän nuoria paremmin. Painotettiin myös, että opettajan asenteella, kiinnostuksella ja nuorten kunnioittamisella oli suuri merkitys seksuaalikasvatuksen onnistumisessa. Joidenkin nuorien mielestä seksuaalikasvatus oli hyvin negatiivissävytteistä. Johtopäätöksenä perhekasvatusta kaivattaisiin edelleen seksuaalikasvatuksen ohelle. Sen avulla saatettaisiin saada syntyvyys nostettua ja ensisynnyttäjien ikä laskemaan.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä oli kirjallisuuskatsaus ja alkuperäisaineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Alkuperäisaineisto koostui seitsemästä pro gradu -tutkielmasta, kahdesta peruskoulun opetussuunnitelman perusteista ja neljästä nuorille suunnatusta seksivalistussivustosta.
Tulosten mukaan, ettei perhekasvatusta ja terveystietoa voida verrata toisiinsa. Perhekasvatus oli laajempi kokonaisuus, jota opetettiin useassa oppiaineessa, pääsääntöisesti kotitaloudessa. Terveystieto on oma oppiaineensa, joka keskittyy ihmisen terveyteen ja terveellisiin elämäntapoihin. Nuorille suunnatut seksivalistussivut ovat luotettavien järjestöjen ylläpitämiä ja niiden tekemiseen osallistuu niin asiantuntijoita kuin nuoriakin. Ne ovat sisällöiltään monipuolisia ja nuoret saavat esittää mieltä askarruttavia kysymyksiä sekä toisilleen että asiantuntijoille. Terveystietoon ja seksuaalikasvatukseen suhtaudutaan pääsääntöisesti myönteisesti ja sitä pidetään tärkeänä. Seksuaalikasvatus tulisi kuitenkin ajoittaa alkamaan aikaisemmin ja opetukseen tulisi käyttää enemmän aikaa, jotta asiat ehditään käymään kunnolla läpi. Sisältöön haluttiin enemmän keskustelua tunteista, oikeuksista ja vastuusta, mutta myös tulevaisuudesta, kuten perheen perustamisesta ja hedelmällisyyteen liittyvistä ongelmista. Opetusmenetelmiä pitäisi käyttää monipuolisesti. Yleisin toive opetusmenetelmästä oli keskustelu. Opetusmateriaalia tulisi uusia useammin. Seksuaalikasvatusta opettavan toivottiin olevan nuorempi, koska nuoren ajateltiin ymmärtävän nuoria paremmin. Painotettiin myös, että opettajan asenteella, kiinnostuksella ja nuorten kunnioittamisella oli suuri merkitys seksuaalikasvatuksen onnistumisessa. Joidenkin nuorien mielestä seksuaalikasvatus oli hyvin negatiivissävytteistä. Johtopäätöksenä perhekasvatusta kaivattaisiin edelleen seksuaalikasvatuksen ohelle. Sen avulla saatettaisiin saada syntyvyys nostettua ja ensisynnyttäjien ikä laskemaan.